Siirry pääsisältöön

tervetuloa uusi vuosi!

Vuoden viimeisenä aamuna aloitan päivän selailemalla valokuvia kuluneelta vuodelta. Tunnelma on haikea uuden edessä sillä meillä takana mahtava vuosi, eikä viimeisten viikkojen henkilökohtainen köydenveto ammatillisten haasteitten kanssa tee oikeutta kaikelle sille mitä vuosi 2016 toi mukanaan. Minä olen kirjaimellisesti uuden edessä. Tiistaina on viimeinen työpäivä ja siitä alkaa tuntematon.

Katson kuvia ja muistan. Muistan taas kerran miten lyhyt ihmisen muisti on. Muistan kaiken sen mitä me ollaan ehditty tehdä ja nähdä. Muistan miten lapset on taas kasvaneet vuoden verran.

Yhteen vuoteen mahtui:

Kaksi kipsiä
Kaksi leikkausta
Keuhkokuume
Vatsakipua
Jokunen nuhakuume
vastaherännyt - hyvin meni

se keuhkokuume

Yhteen vuoteen mahtui:

Kaksi uutta autoa
Neljä myytyä autoa

yksi niistä uusista

Yhteen vuoteen mahtui:

Kaksi retkeä rannalle
Kaksi retkeä viinitiloille
Yksi matka Kanadaan
Partioleiri
rannalle mennään taas huhtikuussa

toukokuussa

tänne palataan heinäkuussa


tästä syttyi ratsastuskipinä



Yhteen vuoteen mahtui:

Kaksi isoa testausta
Kolme uutta terapeuttia
Lukematon määrä palavereja koululla

 Yhteen vuoteen mahtui:

Partiota 
Tennistä
Jalkapalloa
Kiipeilyä


Yhteen vuoteen mahtui:

Kahdeksan leiriä

partioleirillä


Yhteen vuoteen mahtui:

Kihlajaiset
Häät
Valmistujaiset
kesähäissä

Yhteen vuoteen mahtui:

Koulujuhlia
Balettiesityksiä

koulun joulujuhlat

kummityttö tanssii pähkinänsärkijässä

Yhteen vuoteen mahtui:

Monta tapaamista karhun kanssa
Useampi tapaaminen ilveksen kanssa
Peuroja
Pupuja
Härkäsammakoita
Kuorosammakoita
Huuhkajia
Maaoravia
Palokärkiä



Yhteen vuoteen mahtui:

Lukematon määrä metsälenkkejä Martan kanssa
Valtavasti metsässä syötyjä marjoja
Retkiä uimarannalle
Uusia taitoja






Yhteen vuoteen mahtui:

Juhlia ja päivällisiä ystävien kanssa
Puheluita ystävien kesken
Kahvikupillisia hyvässä seurassa
Iloa
Surua
Naurua
Riitaa
Riemua
Rakkautta







Yhteen vuoteen mahtuu ihan valtavasti elämää. Uskokaa tai älkää!


Tunnisteet:

Kommentit

  1. marikan polut1. tammikuuta 2017 klo 23.37

    melko vauhdikas vuosi teillä!

    Iloa tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa3. tammikuuta 2017 klo 19.02

      Kiitos! Ennen kun ryhdyin selailemaan vuoden Instagram-kuvia, tuntui että vuosi oli ollut sellainen tavallisen tasapaksu ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää