keskiviikko 28. joulukuuta 2016

joulu ja miten siitä selvittiin



Ja tuli ihana joulu ja joulun jälkeen – nyt on joulun jälkeen – asiaan kuuluva jouluähky, joka johtaa meillä aina siihen että joulu on kuusta lukuunottamatta korjattu pois. Tänä vuonna se iski tapaninpäivän iltana kun kuiskasin salaa Freddelle että tää jouluroipe saa mut hermostumaan... samoihin aikoihin joululaulut vaihtuivat takaisin muuhun musiikkiin.

kyllä sille tarjottiin rukkasia muttei kelvannut


Aattoa edeltävän aamuna vetäisin jalkaani ne buutsit jotka ovat saaneet levätä hyllyssä pidemmän aikaa. Jotenkin ne vaan tuntui sopivilta rentoon päivään ja kylmään ilmaan. Ensimmäisessä kengässä oli legoja, toisessa muhkeampi yllätys. Puolessatoista vuodessa koirankakka muumioituu muistuttamaan jäniksenpapanoita, saapaskakkaaja Roistokoiramme iski vielä kerran. En ottanut kuvaa – olis pitänyt.



Joulukirkossa on aina jotakin maagista, ystäviä, tunnelmaa, kynttilöitä ja musiikki. Tättis kysyy multa jokainen joulu, saako se ruveta käymään aikuisten jumalanpalveluksissa joulukirkossa ja sit se jää, vaikka saishan se.






Aattoiltana, päivällisen jälkeen avataan ne lahjat jotka on olleet siinä keittiön pöydällä odottamassa. Ne on siirretty kuusenjuurelle ja yllättäin Marttakin jättää ne rauhaan. Ollipolli on kiitollinen lahjansaaja huokaillessaan asiaankuuluvasti ihastuksesta ja todetessaan pyjamapaketista että tällaista hän on koko elämänsä kaivannut. Isoisältä tulee ratsastustunteja ja kartingkoulua.

tulee se joulurauha täälläkin




Kun lauma on saatu sänkyyn odottamaan joulupukkia alkaa joulupukilla hommat autotallissa. Perjantaina vietin siellä jo jokusen tovin kavereineen paketoimassa ja Fredde selitti laumalle naama peruslukemilla ettei autotalliin voi nyt mennä kun mutsi haluaa olla siellä yksin, alasti. Kun mä tuun lopulta sisälle kaikki kolme kysyy multa silmät pyöreinä et miks mä halusin olla alasti autotalissa? Fredde kikattaa kippurassa keittiössä kun mä yritän selittää mahdollisia syitä moiseen käytökseen. Mutta takaisin aattoyöhön, ja joulupukin pikkuprojektiin joka yllättäin löytyi laatikosta lähes atomeina. Ohjeissa luki kannustavasti että kasaamiseen menee neljästä viiteen tuntia ja mä ketselin kelloa kaivaten vuodettani, käärien hihoja ja kaataen lasiin lisää viiniä. Erilaisten ruuvien ja muttereitten lajitteluun meni vartti. Jossakin vaiheessa me tiedostetaan että me joudutaan purkamaan hökötyksestä jalat irti jotta me saadaan se sisään, saati aikanaan yläkertaan.  

Lopulta joulupukki on käynyt. Maito on juotu lasista, keksit murustettu ja kaikista kahdeksasta porkkanasta haukattu pala. Kuusi loistaa valoaan ja kuusen juurella on kasa paketteja odottamassa.




Tättis herää keskellä yötä ja tulee kertomaan tarkistaneensa joulupukkipukkisovelluksesta että pukki on jo palannut takaisin pohjoisnavalle ja näinpä meillä on varmasti jo lahjoja alakerrassa. Katson kelloa, se on kaksi. Olen nukkunut vajaan tunnin ja yritän kuulostaa mahdollisimman ystävälliseltä kertoessani tyttärelleni että on yö, ja että minä nukun nyt, eikä me tasan tarkkaan avata yhtään lahjaa keskellä yötä. Närkästynyt lapseni siirtyy jonnekin muualle odottamaan aamua. Lopulta Fredde ja minä herätään yhdeksän aikaan kaikkien muiden vielä nukkuessa ruususen untaan. On jouluaamu. 




tätä me koottiin tovi jos toinenkin jouluyönä

satumetsän taikaa - ei tullut meille valkoista joulua aaton aaton pyrystä huolimatta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.