Siirry pääsisältöön

joulu ja miten siitä selvittiin



Ja tuli ihana joulu ja joulun jälkeen – nyt on joulun jälkeen – asiaan kuuluva jouluähky, joka johtaa meillä aina siihen että joulu on kuusta lukuunottamatta korjattu pois. Tänä vuonna se iski tapaninpäivän iltana kun kuiskasin salaa Freddelle että tää jouluroipe saa mut hermostumaan... samoihin aikoihin joululaulut vaihtuivat takaisin muuhun musiikkiin.

kyllä sille tarjottiin rukkasia muttei kelvannut


Aattoa edeltävän aamuna vetäisin jalkaani ne buutsit jotka ovat saaneet levätä hyllyssä pidemmän aikaa. Jotenkin ne vaan tuntui sopivilta rentoon päivään ja kylmään ilmaan. Ensimmäisessä kengässä oli legoja, toisessa muhkeampi yllätys. Puolessatoista vuodessa koirankakka muumioituu muistuttamaan jäniksenpapanoita, saapaskakkaaja Roistokoiramme iski vielä kerran. En ottanut kuvaa – olis pitänyt.



Joulukirkossa on aina jotakin maagista, ystäviä, tunnelmaa, kynttilöitä ja musiikki. Tättis kysyy multa jokainen joulu, saako se ruveta käymään aikuisten jumalanpalveluksissa joulukirkossa ja sit se jää, vaikka saishan se.






Aattoiltana, päivällisen jälkeen avataan ne lahjat jotka on olleet siinä keittiön pöydällä odottamassa. Ne on siirretty kuusenjuurelle ja yllättäin Marttakin jättää ne rauhaan. Ollipolli on kiitollinen lahjansaaja huokaillessaan asiaankuuluvasti ihastuksesta ja todetessaan pyjamapaketista että tällaista hän on koko elämänsä kaivannut. Isoisältä tulee ratsastustunteja ja kartingkoulua.

tulee se joulurauha täälläkin




Kun lauma on saatu sänkyyn odottamaan joulupukkia alkaa joulupukilla hommat autotallissa. Perjantaina vietin siellä jo jokusen tovin kavereineen paketoimassa ja Fredde selitti laumalle naama peruslukemilla ettei autotalliin voi nyt mennä kun mutsi haluaa olla siellä yksin, alasti. Kun mä tuun lopulta sisälle kaikki kolme kysyy multa silmät pyöreinä et miks mä halusin olla alasti autotalissa? Fredde kikattaa kippurassa keittiössä kun mä yritän selittää mahdollisia syitä moiseen käytökseen. Mutta takaisin aattoyöhön, ja joulupukin pikkuprojektiin joka yllättäin löytyi laatikosta lähes atomeina. Ohjeissa luki kannustavasti että kasaamiseen menee neljästä viiteen tuntia ja mä ketselin kelloa kaivaten vuodettani, käärien hihoja ja kaataen lasiin lisää viiniä. Erilaisten ruuvien ja muttereitten lajitteluun meni vartti. Jossakin vaiheessa me tiedostetaan että me joudutaan purkamaan hökötyksestä jalat irti jotta me saadaan se sisään, saati aikanaan yläkertaan.  

Lopulta joulupukki on käynyt. Maito on juotu lasista, keksit murustettu ja kaikista kahdeksasta porkkanasta haukattu pala. Kuusi loistaa valoaan ja kuusen juurella on kasa paketteja odottamassa.




Tättis herää keskellä yötä ja tulee kertomaan tarkistaneensa joulupukkipukkisovelluksesta että pukki on jo palannut takaisin pohjoisnavalle ja näinpä meillä on varmasti jo lahjoja alakerrassa. Katson kelloa, se on kaksi. Olen nukkunut vajaan tunnin ja yritän kuulostaa mahdollisimman ystävälliseltä kertoessani tyttärelleni että on yö, ja että minä nukun nyt, eikä me tasan tarkkaan avata yhtään lahjaa keskellä yötä. Närkästynyt lapseni siirtyy jonnekin muualle odottamaan aamua. Lopulta Fredde ja minä herätään yhdeksän aikaan kaikkien muiden vielä nukkuessa ruususen untaan. On jouluaamu. 




tätä me koottiin tovi jos toinenkin jouluyönä

satumetsän taikaa - ei tullut meille valkoista joulua aaton aaton pyrystä huolimatta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän