Siirry pääsisältöön

joulu ja miten siitä selvittiin



Ja tuli ihana joulu ja joulun jälkeen – nyt on joulun jälkeen – asiaan kuuluva jouluähky, joka johtaa meillä aina siihen että joulu on kuusta lukuunottamatta korjattu pois. Tänä vuonna se iski tapaninpäivän iltana kun kuiskasin salaa Freddelle että tää jouluroipe saa mut hermostumaan... samoihin aikoihin joululaulut vaihtuivat takaisin muuhun musiikkiin.

kyllä sille tarjottiin rukkasia muttei kelvannut


Aattoa edeltävän aamuna vetäisin jalkaani ne buutsit jotka ovat saaneet levätä hyllyssä pidemmän aikaa. Jotenkin ne vaan tuntui sopivilta rentoon päivään ja kylmään ilmaan. Ensimmäisessä kengässä oli legoja, toisessa muhkeampi yllätys. Puolessatoista vuodessa koirankakka muumioituu muistuttamaan jäniksenpapanoita, saapaskakkaaja Roistokoiramme iski vielä kerran. En ottanut kuvaa – olis pitänyt.



Joulukirkossa on aina jotakin maagista, ystäviä, tunnelmaa, kynttilöitä ja musiikki. Tättis kysyy multa jokainen joulu, saako se ruveta käymään aikuisten jumalanpalveluksissa joulukirkossa ja sit se jää, vaikka saishan se.






Aattoiltana, päivällisen jälkeen avataan ne lahjat jotka on olleet siinä keittiön pöydällä odottamassa. Ne on siirretty kuusenjuurelle ja yllättäin Marttakin jättää ne rauhaan. Ollipolli on kiitollinen lahjansaaja huokaillessaan asiaankuuluvasti ihastuksesta ja todetessaan pyjamapaketista että tällaista hän on koko elämänsä kaivannut. Isoisältä tulee ratsastustunteja ja kartingkoulua.

tulee se joulurauha täälläkin




Kun lauma on saatu sänkyyn odottamaan joulupukkia alkaa joulupukilla hommat autotallissa. Perjantaina vietin siellä jo jokusen tovin kavereineen paketoimassa ja Fredde selitti laumalle naama peruslukemilla ettei autotalliin voi nyt mennä kun mutsi haluaa olla siellä yksin, alasti. Kun mä tuun lopulta sisälle kaikki kolme kysyy multa silmät pyöreinä et miks mä halusin olla alasti autotalissa? Fredde kikattaa kippurassa keittiössä kun mä yritän selittää mahdollisia syitä moiseen käytökseen. Mutta takaisin aattoyöhön, ja joulupukin pikkuprojektiin joka yllättäin löytyi laatikosta lähes atomeina. Ohjeissa luki kannustavasti että kasaamiseen menee neljästä viiteen tuntia ja mä ketselin kelloa kaivaten vuodettani, käärien hihoja ja kaataen lasiin lisää viiniä. Erilaisten ruuvien ja muttereitten lajitteluun meni vartti. Jossakin vaiheessa me tiedostetaan että me joudutaan purkamaan hökötyksestä jalat irti jotta me saadaan se sisään, saati aikanaan yläkertaan.  

Lopulta joulupukki on käynyt. Maito on juotu lasista, keksit murustettu ja kaikista kahdeksasta porkkanasta haukattu pala. Kuusi loistaa valoaan ja kuusen juurella on kasa paketteja odottamassa.




Tättis herää keskellä yötä ja tulee kertomaan tarkistaneensa joulupukkipukkisovelluksesta että pukki on jo palannut takaisin pohjoisnavalle ja näinpä meillä on varmasti jo lahjoja alakerrassa. Katson kelloa, se on kaksi. Olen nukkunut vajaan tunnin ja yritän kuulostaa mahdollisimman ystävälliseltä kertoessani tyttärelleni että on yö, ja että minä nukun nyt, eikä me tasan tarkkaan avata yhtään lahjaa keskellä yötä. Närkästynyt lapseni siirtyy jonnekin muualle odottamaan aamua. Lopulta Fredde ja minä herätään yhdeksän aikaan kaikkien muiden vielä nukkuessa ruususen untaan. On jouluaamu. 




tätä me koottiin tovi jos toinenkin jouluyönä

satumetsän taikaa - ei tullut meille valkoista joulua aaton aaton pyrystä huolimatta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

kuusitoista

Tiesin että tässä kävisi näin ja silti ne väkisin esiin puskevat kyyneleet pääsivät yllättämään. Sellainen sekoitus iloa, onnea, ylpeyttä ja luopumisen tuskaa uuden ajanjakson edessä. Minun lapseni, minun ihana, ihana lapseni. Minä. Rakastan sinua niin ettei siihen löydy edes sanoja, että se tuntuu fyysisenä kipuna. Sinä. Minun rakas, rakas lapseni. Tättähäärä. Minä muistan kuinka silloin kauan sitten takerruit minuun lastensairaalan ovella terapeutin päättäväisesti kantaessa sinut sisälle. Minä jäin ulos ja itkin. Minun koko kehoni halusi josta sinun perääsi, tuntui kuin joku olisi repinyt irti osan minua. Minä muistan kuinka kuljit hattu keikkuen eskarin orientaatioon ja me seurasimme perästä. Minä muistan. Minun koko kehoni muistaa.  Keskiviikkona sinä täytit kuusitoista. Tulit vähän unenkarheana alakertaan, halasit ja moiskautit pusun ensin minulle, sitten isälle. Hymyilit kun näit sinulle katetun aamiaisen ja ojensit läppärisi isälle sanoen: ”Tekisin itse, mutta tartten sun aj...