keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Ollikin osaa ajaa!



Meille kuuluu hyvää. Sellaista kesäistä mukavaa. Aamuisin me syödään Martan kanssa marjoja puskista. Punaiset mustikat – red huckleberries – on kypsiä ja alaskanvatukat vaihtuvat vähitellen thimbleberryyn. Meillä kasvaa ihan valtavasti erilaisia syötäviä marjoja metsässä. Kuisti täyttyy vähitellen tädin keräämistä polttopuista, ei niitä oikein kepeiksikään tohdi kutsua. Aamuvarhaisella meitä on liikkeellä aina samat tyypit, se vanhempi herrasmies joka tervehtii iloisesti juostessaan keskellä katua ja kiinalainen setä joka tervehtii mua ja marttaa kiinaksi samalla kun jumppaa risteyksessä. Työmatkalla tiedän olenko ajoissa vai myöhässä sen perusteella missä kohtaa ohitan keltapaitaisen miehen aamulenkillään. Epäilemättä mä olen se outo nainen halkoa kantavan koiran kanssa.



Iltaisin pihalla kuumenee grilli, ja päivisin lauma katselee Seattlen nähtävyyksiä kesäleirillä. Huomenna ne on menossa eläintarhaan, eilisen ne oli uimarannalla. Leirielon alkuun liittyy koulunpäättymisahdistuksen lisäksi leirinaloitusahdistus, yksi itkee, toinen kiukkuaa ja kolmas taantuu jonnekin vuosien taakse. Tällaistahan se aina on kesäloman ekoina viikkoina.



M sai tänään kipsin pois ranteesta vietettyään iltapäivän klinikalla meidän maskottina. Sen käsi haisi niin pahalle että me ajeltiin kotiin ikkunat auki ja mä mietin kiitollisena, että onneksi Ollipollin jalka katkesi talvella.

Töissäkin on kesä ja tahti tavallista rennompi. Lääkärit lomailee, tai tekee duunia sairaalan puolella ja Charlien koirien vatsatauti on päivän puheenaihe. Iltapäivän se lusmuilee mun toimistossa ja keskustelee M:n kanssa valaista. Haen lupaa toimenpiteelle ja kirjoitan vakuutusyhtiölle potilaan polttavan kolmisenkymmentä marisätkää viikossa, ei ihme että henki ei oikein kulje. Toisen potilaan kohdalla vakuutusyhtiö haluaa että magneettikuvan mieluummin kuin PET:n, vähän sama kuin vatsantähystyksen sijaan otettais röntgen varpaista.

Niin et kesää, sellaista valoisaa ja mukavaa. Sellaista samaa, ja turvallista juhannusta Suomeen. Arki on täyttä, niin täyttä ettei ehdi edes kirjoittaa. 

...ja yks Ollipolli oppi ajamaan pyörää.