Siirry pääsisältöön

kaikki hyvin

Sai nauraa, hyvä että nauratti ja kiitos kaikesta tuesta, myötätunnosta ja kommenteista. Martta voi nyt hyvin, käytiin jo lenkilläkin. Seuraava homma on kerätä menetetty paino takaisin, mutta labradorille se ei liene mikään ongelma, ainakin se on parkissa tossa ruokakomeron ovella suurimman osan päivästä. Lääkekuurit jatkuu vielä tovin, ja viimeisin veikkaus eläinlääkäriltä oli että neito oli saanut pienen annoksen rotanmyrkkyä. Jos näin on, oli meillä enkelit mukana matkassa.

Tehohoito eläinlääkärissä ei ole ilmaista. Itseasiassa eläinlääkärissä joutuu keskimäärin aina maksamaan itsensä kipeäksi, ja siinä vaiheessa kun puhutaan toistuvista verenkuvista, tiputuksesta ja kaikesta muusta kivasta vilisee satasenkuvat silmissä. Jokainen eläinlääkärissä vietetty päivä maksoi meille $600-$800. Onneksi on vakuutus. Martta vakuutettiin yhdeksänviikkoisena eläinlääkärin neuvosta ja se neuvo on maksanut meillä itsensä takaisin moninverroin. Se maksoi ekan vuoden vakuutusmaksut silloin kun armas vetäisi sen pyykinpesuainepussin keuhkoihinsa, ja se maksoi tämän vuoden maksut takaisin männäviikolla. Monen tonnin laskusta meidän siivuksi jäi vajaat kolmesataa.

Kotona ei haise enää kakka, tosin kaupantäti ei voinut olla kysymättä mihin tarkoitukseen ostin sen kymmenen pakettia ruokasoodaa. Maton puhdistukseenpa hyvinkin. Ruokasooda imee itseensä hajuja ja jääkaapissakin on aina avonainen soodapaketti. Hieroin valkoisen tomun mattoon ja jätin siihen vuorokaudeksi. Seuraavana päivänä imuri avuksi ja löyhkä oli poissa. Kyllä se haisikin.

Viikko sitten asiat oli toisin ja huoli suuri. Tänä lauantaina aurinko paistaa ja koira heittelee itselleen superpalloa olkkarissa. Hetken on hiljaista, sit kuuluu pom, pom, pom ja koira rymistää pallon perään. Hiljaisuus ja pom, pom, pom...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...