Siirry pääsisältöön

kaikki hyvin

Sai nauraa, hyvä että nauratti ja kiitos kaikesta tuesta, myötätunnosta ja kommenteista. Martta voi nyt hyvin, käytiin jo lenkilläkin. Seuraava homma on kerätä menetetty paino takaisin, mutta labradorille se ei liene mikään ongelma, ainakin se on parkissa tossa ruokakomeron ovella suurimman osan päivästä. Lääkekuurit jatkuu vielä tovin, ja viimeisin veikkaus eläinlääkäriltä oli että neito oli saanut pienen annoksen rotanmyrkkyä. Jos näin on, oli meillä enkelit mukana matkassa.

Tehohoito eläinlääkärissä ei ole ilmaista. Itseasiassa eläinlääkärissä joutuu keskimäärin aina maksamaan itsensä kipeäksi, ja siinä vaiheessa kun puhutaan toistuvista verenkuvista, tiputuksesta ja kaikesta muusta kivasta vilisee satasenkuvat silmissä. Jokainen eläinlääkärissä vietetty päivä maksoi meille $600-$800. Onneksi on vakuutus. Martta vakuutettiin yhdeksänviikkoisena eläinlääkärin neuvosta ja se neuvo on maksanut meillä itsensä takaisin moninverroin. Se maksoi ekan vuoden vakuutusmaksut silloin kun armas vetäisi sen pyykinpesuainepussin keuhkoihinsa, ja se maksoi tämän vuoden maksut takaisin männäviikolla. Monen tonnin laskusta meidän siivuksi jäi vajaat kolmesataa.

Kotona ei haise enää kakka, tosin kaupantäti ei voinut olla kysymättä mihin tarkoitukseen ostin sen kymmenen pakettia ruokasoodaa. Maton puhdistukseenpa hyvinkin. Ruokasooda imee itseensä hajuja ja jääkaapissakin on aina avonainen soodapaketti. Hieroin valkoisen tomun mattoon ja jätin siihen vuorokaudeksi. Seuraavana päivänä imuri avuksi ja löyhkä oli poissa. Kyllä se haisikin.

Viikko sitten asiat oli toisin ja huoli suuri. Tänä lauantaina aurinko paistaa ja koira heittelee itselleen superpalloa olkkarissa. Hetken on hiljaista, sit kuuluu pom, pom, pom ja koira rymistää pallon perään. Hiljaisuus ja pom, pom, pom...


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää