Siirry pääsisältöön

kassialma



Sunnuntai-iltapäivänä pakkaan auton perään esittelytaulut – ne missä lukee nimi ja puhelinnumero ja asunto esittely – esitteet, kengänsuojukset ja kaiken muun tilpehöörin auton perään. Lapset jää yläkertaan pelaamaan ja Fredde siivoamaan autotallia. Martta on lenkin jälkeen märkä ja komennan sen lähtiessäni keittiön puolelle kuivattelemaan. Ensimmäinen oikea sunnuntaityöpäivä, eihän niitä hupparissa ja legginseissä kierrettyjä asuntonäyttöjä oikeasti lasketa, vaikka työaikaahan nekin on.

Keskiviikkona rantautunut lämpö on yrittää vastustella kylmää ilmarintamaa ja aurinko lämmittää viimeinkin, vaikkei elohopea ole torstain jälkeen hellelukemiin yltänytkään. Aurinko paistaa kuitenkin ja muutamassa päivässä kevään hento vihreys on vaihtunut syvempään sävyyn, kukkiin ja puiden lehtiin.



Lauantaisella ostosretkellä jokainen meistä kuoriutuu villatakistaan ja hupparistaan antaen auringon helliä talvenkalvakasta ihoa. Kotimatkalla pysähdytään pieneen autotallipanimoon ja jatketaan kotimatkaa oluttonkan kanssa. Jokaviikkoisesta panimoretkestä on tullut tapa ja puhelimen olutsovellus kuljettaa meitä viikoittain uusiin kohteisiin.



Illalla me kokoonnutaan pöydän ääreen naapureitten kanssa. Syödään, juodaan ja nauretaan. Tuntuu hassulta että me ollaan asuttu muutaman talon päässä toisistamme melkein seitsemän vuotta, eikä koskaan olla kutsuttu toisiammme kylään. Kummassakin perheessä on kuitenkin kolme lasta, naapureitten lapset 10, 7 ja 6, kun meillä 9, 6 ja 6, melkein seitsemän. Nuorimmainen vain puolisen vuotta meidän poikia nuorempi.




Näyttö on yhtä vilkas kuin perjantainenkin. Lasken sisääntulijoita tukkimiehenkirjanpidolla ja yritän ehtiä edes pikaisesti jututtamaan jokaista. Kymmenistä kävijöistä ainakin puolet on liikkeellä tosimielellä ja kysyy tarjousten takarajaa. On myyjän markkina.

Mun poissaollessa lauma on järjestänyt teekutsut naapurin lasten kanssa meidän pihalla. Ollipolli on harjoitellut pyöräilyä ja Fredde on järkännyt autotalliin tilaa kassialman kamoille. 


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää