ihanat, mahtavat vanhemmat

Meidän kouluun tarvitaan uusi leikkiteline vanhan 80-luvulla asennetun puisen telineen tilalle. Sen lisäksi että vanha teline on jo aika uupunut, puolimätä ja aiheuttaa käyttäjilleen kirjaimellisesti tikkuja takapuoleen, houkuttelee se puoleensa myös ampiaisia.

Tän on jo aika mennä - Kuva PTA

Koulupiiri ilmoitti että fyrkat on loppu, tai siis että ne menee niitten kolmen uuden koulun rakentamiseen ja viiden koulun peruskorjaukseen. Vanhan romun voi sulkea lapsilta ja ehkä purkaa, ei muuta. Vanhempainyhdistys oli toista mieltä ja vanhempainyhdistyksellä on onneksi mahdollisuus esittää eriävä mielipide. PTA teki koulun kanssa diilin, että jos rahat löytyy, niin ensi kesän aikana vanha leikkipaikka puretaan ja tilalle rakennetaan uusi.

Kampanja uuden leikkipaikan tarpeesta aloitettiin joskus varhain keväällä. Tavoitteena oli kerätä jäseniltä, siis meiltä vanhemmilta ja paikallisilta yrittäjiltä tarvittava summa. Muutama viikko takaperin me jonotettiin tiistai-iltana pizzaa koulun varainkeruu tapahtumassa. Myydystä pizzasta MOD lupasi lahjoittaa 20% koulun leikkipaikan hyväksi. Paikalla taisi olla koko koulu opettajien tarjoillessa, toimistosihteerin pyyhkiessä pöytiä ja Reksin jututtaessa jonottavia perheitä. Rahaa kertyi illan aikana vajaat seitsemänsataa taalaa.

Pizzalla

Fun Run on järjestetty kerran aikaisemmin. Silloin koulu tarvitsi uudet tietokoneet oppilaille. Tänä vuonna juoksutapahtumassa juostiin leikkipaikan hyväksi. Vähän nihkeästi kaivoin Fredden kuvetta, onhan tässä ollut näitä firman perustamiskuluja tonni jos toinenkin, mutta kaivoin kuitenkin. Kun tapahtuma oli perjantai-iltapäivänä pulkassa, tuli koululta viesti jossa kiitettiin niin lapsia kuin vanhempiakin. Keräyksen loppusumma oli $32.297,37 ($53,47/oppilas). Tättiksen luokka keräsi eniten rahaa $2985, keskimäärin $149,25/oppilas. Musta on aina ollut huikeeta tää yhteen hiileen puhaltaminen ja tekemisen meininki.

Koulun maskotti Wolfie ja juoksijat sinisissä paidoissaan - Kuva Sophia Lau

Viime viikolla lauma tuli kotiin koulusta ja kertoi että mun nimi oli kuulutettu koulussa kesken päivän niitten vanhempien joukossa, joita haluttiin kiittää vapaaehtoistyöstä koulun hyväksi. On hyvä muistaa että olin syksyn edelleen kokopäiväisesti töissä, enkä todellakaan ehtinyt näyttää naamaani vapaaehtoisena muuten kuin iltatilaisuuksien lipputiskillä. Alkukevään sen sijaan olin säännöllisesti kummankin pojan luokassa niin luonnontieteiden, kuin matikanopetuksenkin puitteissa. Huomenna lähden retkelle Tättiksen luokan kanssa. ”Kissa kiitoksella elää” sanois moni, mutta kyllä omaa mieltä lämmitti melkoisesti kiitoskortti ja pinssi jonka laitoin kassialman laukun koristeeksi, ja kutsuttiinhan mut kahvillekin. Samoin iloa tuottaa kävellä koulun pihan poikki lasten tervehtiessä ja huikatessa että sä olet Ollipollin ja Kentsun ja Tättiksen äiti! – Niin olen.

On suorastaan superia tehdä nyt duunia, jossa työ joustaa, ei vain lasten välttämättömien tarpeiden vaan myös muun kohdalla. Mä voin sanoa että tää on mulle tärkeetä ja tehdä sitten sitä.