Siirry pääsisältöön

ihanat, mahtavat vanhemmat

Meidän kouluun tarvitaan uusi leikkiteline vanhan 80-luvulla asennetun puisen telineen tilalle. Sen lisäksi että vanha teline on jo aika uupunut, puolimätä ja aiheuttaa käyttäjilleen kirjaimellisesti tikkuja takapuoleen, houkuttelee se puoleensa myös ampiaisia.

Tän on jo aika mennä - Kuva PTA


Koulupiiri ilmoitti että fyrkat on loppu, tai siis että ne menee niitten kolmen uuden koulun rakentamiseen ja viiden koulun peruskorjaukseen. Vanhan romun voi sulkea lapsilta ja ehkä purkaa, ei muuta. Vanhempainyhdistys oli toista mieltä ja vanhempainyhdistyksellä on onneksi mahdollisuus esittää eriävä mielipide. PTA teki koulun kanssa diilin, että jos rahat löytyy, niin ensi kesän aikana vanha leikkipaikka puretaan ja tilalle rakennetaan uusi.

Kampanja uuden leikkipaikan tarpeesta aloitettiin joskus varhain keväällä. Tavoitteena oli kerätä jäseniltä, siis meiltä vanhemmilta ja paikallisilta yrittäjiltä tarvittava summa. Muutama viikko takaperin me jonotettiin tiistai-iltana pizzaa koulun varainkeruu tapahtumassa. Myydystä pizzasta MOD lupasi lahjoittaa 20% koulun leikkipaikan hyväksi. Paikalla taisi olla koko koulu opettajien tarjoillessa, toimistosihteerin pyyhkiessä pöytiä ja Reksin jututtaessa jonottavia perheitä. Rahaa kertyi illan aikana vajaat seitsemänsataa taalaa.

Pizzalla


Fun Run on järjestetty kerran aikaisemmin. Silloin koulu tarvitsi uudet tietokoneet oppilaille. Tänä vuonna juoksutapahtumassa juostiin leikkipaikan hyväksi. Vähän nihkeästi kaivoin Fredden kuvetta, onhan tässä ollut näitä firman perustamiskuluja tonni jos toinenkin, mutta kaivoin kuitenkin. Kun tapahtuma oli perjantai-iltapäivänä pulkassa, tuli koululta viesti jossa kiitettiin niin lapsia kuin vanhempiakin. Keräyksen loppusumma oli $32.297,37 ($53,47/oppilas). Tättiksen luokka keräsi eniten rahaa $2985, keskimäärin $149,25/oppilas. Musta on aina ollut huikeeta tää yhteen hiileen puhaltaminen ja tekemisen meininki.

Koulun maskotti Wolfie ja juoksijat sinisissä paidoissaan - Kuva Sophia Lau


Viime viikolla lauma tuli kotiin koulusta ja kertoi että mun nimi oli kuulutettu koulussa kesken päivän niitten vanhempien joukossa, joita haluttiin kiittää vapaaehtoistyöstä koulun hyväksi. On hyvä muistaa että olin syksyn edelleen kokopäiväisesti töissä, enkä todellakaan ehtinyt näyttää naamaani vapaaehtoisena muuten kuin iltatilaisuuksien lipputiskillä. Alkukevään sen sijaan olin säännöllisesti kummankin pojan luokassa niin luonnontieteiden, kuin matikanopetuksenkin puitteissa. Huomenna lähden retkelle Tättiksen luokan kanssa. ”Kissa kiitoksella elää” sanois moni, mutta kyllä omaa mieltä lämmitti melkoisesti kiitoskortti ja pinssi jonka laitoin kassialman laukun koristeeksi, ja kutsuttiinhan mut kahvillekin. Samoin iloa tuottaa kävellä koulun pihan poikki lasten tervehtiessä ja huikatessa että sä olet Ollipollin ja Kentsun ja Tättiksen äiti! – Niin olen.


On suorastaan superia tehdä nyt duunia, jossa työ joustaa, ei vain lasten välttämättömien tarpeiden vaan myös muun kohdalla. Mä voin sanoa että tää on mulle tärkeetä ja tehdä sitten sitä. 


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää