Siirry pääsisältöön

kaksintaistelu

Samainen mies tyhjentää tiskarin näin taitavasti.


Palaveria siirrettiin sinne ja tänne, ja lopulta takaisin alkuperäiseen, ja vielä kerran iltapäivään. Kaikkia on vaikeeta saada näin kouluvuoden lopussa samaan aikaan pöydän ääreen. Erityisen tärkeää oli että toimintaterapeutti, joka on koululla rajatusti on mukana palaverissa. Erityisopetussuunnitelmapalaveri, tuumaustauko siihen miten jatketaan tästä eteenpäin, ja miten parhaiten tuetaan lapsen oppimista.

Lopulta me istutaan siinä erityisopen luokassa; opettaja, erityisopettaja, toimintaterapeutti, reksi ja mä. Kerrataan kulunutta vuotta, katsotaan tuloksia ja pohditaan. Opettaja esittelee testituloksia. Poika aloitti ekan luokan osaamatta oikeastaan lukea, ja oli nyt kevään viimeisimmässä testissä lukenut 130 sanaa minuutissa. Vertailukohdaksi sanottakoon että 6.luokkalaisen tavoite on lukea vähintään 125 sanaa minuutissa, toki tekstikin on jo vaativampaa. Me pidetään pienet juhlat, ja mä huomautan että jannu kulkee siskon jalanjäljissä.

Erityisope on vastavalmistunut, ja ekaa vuotta töissä. Opettaja vanha tuttu, opettanut Tättistä kaksi vuotta ja nyt Kentsua kohta vuoden. Toimintaterapeutin tapaan ensimmäistä kertaa, se tais aloittaa tammikuussa. Reksin kanssa ollaan oltu etunimituttuja jo useamman vuoden.

Mä tykkään Tättiksen tiimistä enemmän. Sama koulu, mutta mulla synkkaa Tättiksen erityisopen kanssa paremmin ja sosiaalisten taitojen ope ja kuraattori on jotenkin enemmän jalat maassa, kokeneita konkareita. Meillä kun meni Kentsun erityisopen kanssa sukset pahasti ristiin syksyllä kun sain passiivisagressiivisen post-it lappusen kotiin. Lapussa kehoitettiin poikaa kertomaan äidille miten mun pitää tukea sitä enemmän kotona. Se oli se kerta kun menin lankoja pitkin reksille, eikä meidän yhteistyö nyt sen jälkeen oo kauheesti lähtenyt kukoistamaan.

Tällä kertaa se ilmoitti mulle viime viikolla sähköpostitse ettei se osaa asettaa lapselle tavoitteita ensi vuodelle, ja pyysi mua auttamaan. Ei kuulemma saanut oikein otetta. Kirjoitin pitkän vastauksen jossa kerroin kaiken sen minkä näen kotoa käsin vanhempana, vastasin etten osaa asettaa tavoitteita koulutyölle sillä en tiedä mitä ne koulupäivän aikaiset haasteet ovat. Kerroin kuitenkin avoimesti huolenaiheeni.

Erityisope ei tunne mua sen enempää kuin meidän perhettäkään. Erityisope ei ilmeisesti tiennyt että meillä on kaksi muutakin erityislasta, ja että yksi niistä käy koulua tällä hetkellä ilman erityistä tukea, mutta niin että oppimista tarkkaillaan tehostetusti opettajan ja koulukuraattorin toimesta, ja että taas kerran viime viikolla puhuttiin aiheesta reksin kanssa. Erityisope ei myöskään tuntunut tietävän että meillä on se kolmasluokkalainen Tättis, ja että mä olen istunut näissä palavereissa jo viisi vuotta, nopeasti laskettuna kaksitoista kertaa. Jos välipalaverit lasketaan mukaan, niin kertoja on pitkälti toistakymmentä.  Ensimmäistä kertaa palaveri muistuttaa enemmän kaksintaistelua kuin tiimityöskentelyä, ja minähän puolustan lastani ponnekkaasti kokemuksen mukaan tuomin vasta-argumentein. Mielessäni ajattelen, että olen kuullut monesti tämänkaltaisista palavereista.



Muistutan erityisopelle että autisminkirjo on tosiaan kirjo ja että vasta helmikuussa huomattiin että jannu pärjää koetilanteessa paremmin kun työskentelee kahdestaan avustajan kanssa. Sen jälkeen koetulokset on kummallisesti nousseet eskitasolle. Tarvetta tuelle siis selkeästi on vaikka lapsi näennäisesti pärjääkin loistavasti, on sosiaalinen ja pärjäävä. Huomautan että vaikeudet sosiaalisissa taidoissa eivät välttämättä heijastu kykenemättömyytenä pelata jalkapalloa välitunnilla ja että tämän lapsen ongelma on se ettei hän osaa ratkoa ongelmatilanteita ja välttääkseen riitaa tekee mieluummin mitä käsketään, seisoo vaikka vesilätäkössä – näin kävi syksyllä ja sain tietää siitä sattumalta.


Reksi jättää tiimin ja ilmoittaa lähtevänsä pihalle leikkimään meidän kolmikon kanssa. Uusi suunnitelma saadaan laadittua ja lopulta me erotaan ihan hyvässä hengessä. Kiltin lapsen ongelma on se ettei se aiheuta häiriötä ja näin ollen vaatiin vähemmän huomiota – tai sitten ei. Ainakin sen ongelmat on helpompaa lakaista maton alle. Löydän lapset pihan leikkipaikalta. Rehtori istuu penkillä auringossa. 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...