Koulua on jäljellä
neljä päivää ja viimeisten viikkojen aakkoskalenteria on seurattu vähintäänkin
vaihtelevalla menestyksellä, keskimäärin kuitenkin aika huonosti niitten
päivien osalta kun mun olis pitänyt muistaa jotakin. Viimeisellä kouluviikolla
on aakkosten lisäksi koko koulun teemaviikko.
Facebook paljastaa etten ole
yksin. Yksi äideistä oli kääntynyt koulumatkalla vielä kertaalleen takaisin, koska
on uimarantapäivä ja pyyhkeet ja uikkarit oli unohtuneet. Muuten hyvä, mutta
uimarantapäivä on huomenna, tänään on urheilupäivä. Mä meinasin vetää omat
aamukahvit väärään rööriin kun hetken aikaa ajattelin että ne olis sittenkin
pitänyt lähettää uikkareissa kouluun. Kivaa lapsille, mutta monen äidin
painajainen. Näitten viimeisten koulupäivien kaaoksessa yrittää vielä muistaa mikä
teema on minäkin päivänä. Eilisistä supersankari ja prinsessafestareista ne
onneksi kieltäytyi kumpikin, eikä mun onneksi tarvinnut dyykata meidän
naamiaisasuvarastoa aamukiireessä. Huomenna ne uikkarit, torstaina jotakin sinistä ja perjantaina... no katsotaan sitä sitten lähempänä.
Tättiksen
kouluvuosi päättyi jo viikko sitten. Viimeiset kokeet ja tehtävät vaihtuivat
lepoon ja sohvaan. Niitten myötä mun kalenteri tyhjeni tapaamisten ja
palavereitten saadessa tilalleen elokuvat ja lautapelit. Tänään tehdään
saippuaa jos jaksetaan. Elämästä tuli yhtäkkiä taas hidasta kun viimeisen
yhdeksän päivän aikana olen poistunut kotoa kahdesti, lääkärissä olen tosin käynyt lapsen kanssa jo viidesti. Kosketus ulkomaailmaan rajoittuu lastenlääkäriin, sähköpostiin, nettiin ja puhelimeen. Pyykit on viikattu ja
olohuone sisustettu uudelleen.
Herään kiitollisena
siitä että voin nyt itse päättää teenkö töitä vai olenko tekemättä. Pakolliset
ehtii hoitamaan aamuisin prinsessan nukkuessa ja sillä aikaa kun se lepää
sohvassa pelaten kännykällään. Mihinkään ei tarvitse lähteä, kukaan ei vaadi
läsnäoloa yhtään missään. Fredde tipauttaa jannut koulubussille, minä keitän
toisen kupillisen kahvia, kirjoitan ja valvon lapseni unta. Vihdoinkin se
nukkuu. Vihdoinkin sen uni on levollista, eikä se herää siihen että maailma
pyörii ympärillä tai että kaikkialle sattuu. Vihdoinkin lepo on lepoa. Nukuin
itsekin kokonaisen yön ja uskallan taas hengittää.
Taas muisto lisää
elämän helminauhaan, tämä oli se kevät kun Tättistä puri koira ja se sai
allergisen reaktion penisilliinistä. Vuosi sitten sillä oli käsi kipsissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti