Siirry pääsisältöön

kesän kynnyksellä

Volvo on iso auto. Sinne se meni ja kolme lastakin mahtui vielä kyytiin.

Toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa matkaan muistoissa samalla kun elämä rakentaa uusia. Kaksi viikkoa joihin mahtuu koko elämän tunteiden kirjo syntymästä kuolemaan, rakkauteen, uuteen alkuun ja lupauksiin. Se on niin voimakasta aikaa, että huomaamattamani palaan kaikkiin niihin hetkiin, tunteisiin ja ajatuksiin.

Viime keskiviikkona olin kouluttamassa sairaalassa, katsoin ulos työhuoneen ikkunasta ja katseeni kohtasi naisten sairaalan siipi, samana aamuna Facebook oli tarjoillut valokuvamuistoja samasta paikasta, kuvan sairaalalounaasta vuosien takaa. Siellä minä odotin, naistensairaalan synnyttävien osastolla. Odotin viikon, odotin toisen. Halusin kotiin, olin väsynyt, olin peloissani. Olin pelännyt kuukausia. Olin pelännyt kaksisataaviisikymmentäneljä päivää. Se on pitkä aika pelätä.

Tällaisilla synttäreillä vanhemmat voi ottaa aurinkoa autotallin edustella ,ja jutella mukavia muitten vanhempien kanssa viinilasillisen ääressä. 

Torstaina kesäkuun 3. 2010 oli lopulta ”se” päivä, jokusen viikon etuajassa mutta riittävän myöhään kuitenkin. Kaksi poikaa. Kaksi ihanaa poikaa, iloa, rakkautta ja helpotus, valtava helpotus. Ne hengitti ihan itse, tai ainakin melkein, ja samalla ylitsevuotava suru siitä pienestä pojasta, meidän Tuomaksesta, siitä joka ei koskaan saanut jäädä. Siitä jonka syntymän ja kuoleman päivä on vain kolme päivää poikien syntymäpäivän jälkeen ja päivää ennen meidän hääpäivää. Tiistaina Tuomas täyttäisi kahdeksan. Siitä on jo kahdeksan vuotta. Silloin oli lauantai.

Kuusitoista poikaa ja yksi tyttö. Playstation, Wii, XBox

Jannut syntyi puolittaisen kaaoksen keskelle. Vanha koti oli pakattu, uusi oli valmis ja odotettiin pankilta viimeistä leimaa jotta päästäisiin muuttamaan. Me elettiin leirielämää kahden kolmenpäivän vanhan kanssa ilman astioita, ilman vaatteita. Sittemmin olen oppinut että kyseinen rahoituslaitos on tunnettu siitä että aikataulut venyy ja paukkuu, ajoitus oli aika surkea ja kun me lopulta muutettiin kesäkuun 9. tuntui siltä että me oltiin odotettu jo ikuisuus. Meidän piti muuttaa ennen kun ne syntyy. Ajatus oli että Fredde muuttais meidän kun olin sairaalassa, mutta aina kaikki ei mene niin kuin on ajateltu. Meidän kiinteistövälittäjä käyttää meitä esimerkkinä kun joku empii muuttamista yhden vauvan kanssa ja tokaisee että hänellä on asiakas joka muutti kaksivuotiaan ja kahden viikonvanhan kanssa. Näin jälkikäteen katsottuna, helppoahan se oli, pojat nukkui kaukaloissaan ja mä purin astioita laatikoista poikien kummitädin kanssa.

Eilen ne samat pojat täytti seitsemän. Mä katson rakkaudesta pakahtuen niitten systeemejä. Majakka ja perävaunu, paita ja peppu, yhdessä erottamattomat. Ne jotka edelleen nukkuu yönsä yhdessä yläsängyn ollessa käyttämättömänä. Ne joilla edelleen on alkkareita myöten yhteiset vaatteet. Yksi syö pihvin, toinen sen salaatin. Miten toisenlaista meidän elämä olis ilman niitä. Minkälainen siunaus on ollut saada olla kaksosten vanhempi, seurata läheltä sitä uskomatonta sidettä joka näiden kahden yhdessä kasvaneen välillä on.



Keskiviikkona tulee kuluneeksi 20-vuotta siitä lämpimästä kesäkuun päivästä, kun me Fredden kanssa luvattiin tahtoa Helsingin Tuomiokirkossa japanilaisturistien räpsiessä meistä valokuvia. Meillä oli varattuna huikea ravintolaelämys, yhdeksän ruokalajin illallinen ravintolassa johon tehdään varaus kuukausia ennen. Kuusi tuntia kulinaristista ilotulitusta viineineen. Fredde peruutti sen eilen illalla. Kumpikin oli itsekseen miettinyt että kivempaahan se olis juhlistaa lasten kanssa, ei mene montaa vuotta kun ne menee mieluummin omia menojaan, ja näin me mennään keskiviikkona koko perheen lemppariin.


Rakkautta on paljon, eikä rakkautta mitata ravintolaillallisilla ja lahjoilla. Rakkautta on tahtoa silloinkin kun ei yhtään enää huvittais. Rakkautta on kulkea vieressä myrskyissä, tietää toisen tunnelmat ilman sanoja, ja nauraa, nauraa paljon yhdessä. 


Kommentit

  1. synttäri-iloa, hääpäiväiloa!

    Kolahti ja lujaa: "rakkautta on tahtoa silloinkin kun ei yhtään enää huvittais"
    <3

    VastaaPoista
  2. Onnea pojille ja onnea teille!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...