Siirry pääsisältöön

ostoskärrykaaoksessa



Ulkona sataa kaatamalla, niin kaatamalla että koulun läheltä on vettynyt maa antanut taas kerran periksi ja kaksi isoa kuusta on kaatunut tien poikki katkoessaan mennessään sähkölinjat. Koulussa ei ole sähköä, mutta hyvin noi pärjää täällä ilmankin, vanhanaikaisin menetelmin ja hätävalaistuksella. Ainakin niin kauan kuin ei ole kylmää. Päivä on ollut niin hämärä etteivät pihaan viikonloppuna viritetyt jouluvalot ole sammuneet koko päivänä, sillä hämäräkytkimen mukaan päivä ei koskaan tullutkaan.

Maljakossa tuoksuvat leikkokukkien sekaan ujutetut katajanoksat suorastaan maagisesti ja varpaita lämmittää pöydän alla torkkuva Martta.



Me ollaan Martan kanssa oltu liikkeellä kaikkien muiden kanssa. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua kun ruokakaupat pullistelevat saumoistaan ja parkkiksilla käydään raadollista taistelua vapautuvista parkkipaikoista. On kuitenkin vasta maanantai ja puolipäivä, kiitospäivä on torstaina. Ladon kärryihin yhdessä muitten kanssa kanalientä ja makkarataikinaa. Vihannesosasttolla käydään kisaa yrteistä, karpaloista, omenista ja sienistä. Henkilökunta täyttää hyllyjä hätäpäissään samalla kun kaikki hupenee. Kaksi appelsiinia, villisienisekoitus, pussillinen porkkanoita... Voitaikinat ja leikkokukat päätän hakea kotikaupasta. Koiran rauhallisuus kaikessa hälinässä herättää muitten asiakkaitten huomion ja useampi kommentoi sitä mulle kysyen miten ihmeessä se voi pysyä kaikessa hälinässä niin rauhallisena. Vastaan kaikille että se on vähän niin kuin sen ammatti, olla rauhallinen silloin kun kukaan muu ei enää ole.

Aamun se on kuitenkin torkkunut kahvilan pöydän alla kun kahvittelin ja neuloin suomalaisten naisten käsityötapaamisessa. Aloittelin seuraavaa sukkaparia, jutustelin naisten kanssa ja lähdin myöhemmin kuin olin ajatellut. Ilman näitä viikoittaisia käsityötapaamisia en varmaan sais koskaan mitään neulottua valmiiksi.



Ruokakaupasta ajettiin silmälääkäriin. Silmälääkärissä Martta istui hämärässä huoneessa mun tuolin vieressä. Se vaikutti vähän hämmentyneeltä, mutta pysyi siinä missä pitikin. Mä olen käynyt Vanessalla siitä saakka kun muutettiin tänne meidän mäelle ja sillä on täysi työ hillitä itseään ettei halailis koiraa. Se tietää että Martta on Tättiksen avustaja, mutta on ilahtunut kun saa karvakuonon vastaanotolle. Silmät on ennallaan, ikänäköä, ei muuta. Samoilla laseilla voi jatkaa ainakin toistaiseksi.



Kotikaupassa törmään jatkuvasti tuttaviin ja mun pysähtyessä Martta istahtaa kärryjen viereen odottamaan että pääsen loppuun jaaritteluissa. Lopulta me ollaan kuitenkin matkalla takaisin kotiin. Auto täynnä ruokaa ja muuta kiitospäivään liittyvää. Laumalla on huomenna vielä kokonainen koulupäivä, keskiviikkona vain puolikas.


Voi miten odotankaan torstain juhlaa!





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...