sunnuntai 5. marraskuuta 2017

peltiä se vaan on!

Sunnuntaiaamu ja talviaika valkenee kirjaimellisesti talvisena. Maa on valkoisena märästä lumesta joka leijuu alas taivaalta suurina hiutaleina, sellaisina kuin satukirjoissa ja jouluelokuvissa. Martta, saatuaan mut ensin ylös sängystä vetää hurjia spurtteja nurmikolla nauttien kylmästä valkoisesta. Toisen elämäniloa on ihanaa katsoa vaikka itse pitäydyn visusti kuistin suojissa kahvikuppini kanssa.



Me ollaan menossa Tättiksen kanssa nukkekutsuille nukkekauppaan. Mun kummityttö täyttää seitsemän. Meille on varattu ajat nukkekampaamoon, nukkemanikyyriin ja lounaalle nukkeravintolaan. Tiet on sulat, eiköhän tonne voi lähteä kun on vielä sunnuntaikin. Käyn tarkistamassa että vuokra-auto on nelivetoinen. On se.

Vuokra-auto?


Perjantaina iltapäivällä olin matkalla asiakastapaamiseen ja kurvasin bensa-aseman kautta kun oli muutama ylimääräinen minuutti. Tankkaan aina samassa paikassa, meidän Costcon asemalla joss nyt on usein enemmän tai vähemmän härdelliä ja pumppuja on aina kolme peräkkäin. Pääsin etummaiselle pumpulle, tosin jouduin ohittamaan keskipumpulla olevan pikkukuorkin, sellaisen lava-auton joita täällä on työmiehillä raksoilla. Levennetty ja lavennettu.

Syötän luottokortin lukijaan, valitsen oikean bensan ja aloitan tankkaamaan. Takana oleva kuorkki on valmis ja mä katson sitä miettien että oikeestiko se meinaa yrittää mun ohitse. Bensamyyjä huikkaa sille että kannattais ehkä yrittää peruuttaa ulos ja mä melkein, mutta vain melkein sanon sille että odottaa hetken, ei mulla mene kauaa.

Kuorkki lähtee ja yrittää vääntää itseään mun ohitse ja kuin hidastetussa filmissä kuulen miten lavan kulma osuu mun autoon, auto siirtyy ja joustaa ja kuulen miten takavalon säpäleet putoilee maahan. Kiroilen ja kaivan esiin puhelimen. Yritän soittaa Freddelle mutta se ei vastaa. Perhana sentään, joutuu hoitamaan ihan itte. Valokuvaan kummankin auton. Valokuvaan oman auton vauriot. Otan muutaman todistajan ja kuvat vastapuolen ajokortista, rekisteriotteesta ja vakuutuksesta. Soitan poliisille vaikka tiedän ettei ne tule paikalle kun ei ole henkilövahinkoja, toinen osapuoli ei paennut paikalta ja meillä on ne todistajatkin.



Se kuorkin nuorimies, sillä nuorihan se oli, reilusti parikymmentä vuotta mua nuorempi, katsoo mun autoa ja sanoo että eihän toi kovin pahalta näytä. No siitä voi olla montaa mieltä. Takakulma, takavalo, takapuskuri, takaovi, vanne, rengas... Se sanoo että sen pomo ihan varmasti huutaa sille. Niin varmaan.

Linkutan viiden minuutin matkan tapaamiseen. Asiakkaat kahvittelee ja katselee mun tulostamia taloehdokkaista sillä aikaa kun mä teen puhelimitse vahinkoilmoitusta vakuutusyhtiöön. Nainen puhelimessa kysyy tuliko vastapuolen autoon vaurioita. Vastaan etten tullut katsoneeksi, olin enemmän kiinnostunut omastani. Nainen naurahtaa ja vastaa että niin hänkin olis.


Joskus kuuden jälkeen olen kotona. Fredde on jo sopinut peltipajan kanssa että tiputetaan mun Volvo sinne. Ne hoitaa vahinkotarkastajien ja vakuutusyhtiöitten kanssa. Fredde on tehnyt netissä vahinkoraportin poliisille. Avaan oluen. Mulla on lauantaina täys työpäivä. Fredde varaa mulle vuokra-auton lentokentän autovuokraamosta, asiakkaita kun ei voi ottaa vaurioituneeseen autoon, enkä muutenkaan ole ihan varma onko se oikeasti ajokelpoinen. Onneksi se on vaan peltiä. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti