maanantai 13. marraskuuta 2017

viikonloppuvapaa



Se kolmipäiväinen viikonloppu teki kaikille oikeesti aika hyvää. Perjantaihan ei ollut mikään oikea vapaapäivä, ellet ole koululainen, posteljooni tai pankkivirkailija. Muualla paiskittiin töitä ihan normaalisti, paitsi allekirjoittanut joka tyhjensi kalenterinsa, laittoi aamupalaksi pannaria ja katsoi lastensa kanssa elokuvia sen sijaan että olisi kauheesti uurastanut. Illalla syötiin perinteistä perjantaipizzaa ja Fredde varasi meille hotellin lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi.



Aamulla me hypättiin autoon koiran ja pienen laukun kanssa, kohteena vuorten takaiset viinitilat. Ensin toki tarkastettiin vielä kerran säätiedotus sillä lumimyräkällä vuorten ylitse kulkeva moottoritie suljetaan. Huipulla oli sen verran lunta että hiihtokeskus oli auki, ei kai täydellä teholla, mutta auki kuitenkin päätellen siitä että parkkiksilla oli autoja ja hissit pelitti. Märkää lunta sateli muutaman mailin jättäen tien märäksi, mutta sekin vähä vaihtui pian vedeksi ja huipun lumipeite vaihtui muutamaksi läikäksi siellä täällä. Seuraavallakin passilla oli lumiläikkiä, laaksossa joen rannalla ei lumesta jälkeäkään ja lopulta aurinkokin pilkahti pilvenraosta.



Perillä – niin, me oltiin matkalla ostamaan ihan tiettyä Chardonnayta – Martta ja lapset jäi ulos leikkimään viinikoiran kanssa kun me halattiin viinintekijää ja saatiin lasit käteen. Välillä ne pyörähti sekalaisessa järjestyksessä sisällä hakemassa lisää kultakaloja, mutta pääsääntöisesti Martta, Bud ja lauma pysyi ulkona, jossakin viiniköynnösten välissä. Lasiseinän takana puristettiin viiniä rypäleistä, oli uuden Cabernetin päivä. Kertaalleen nousin tuoliltani ja kävin häätämässä Martan takaisin ulos valtavien terästynnyreitten alta. Viinihuoneen toisella laidalla istui perhe, vauva kaukalossa ja me Fredden kanssa muisteltiin miten joskus kauan sitten meilläkin oli peesissä ensin yksi kaukalo ja myöhemmin kaksi kaukaloa taaperon kanssa. Ajat on muuttuneet ja sen huomasi jopa tilan omistaja kommentoidessaan meille että enää niitten perässä ei tarvitse juosta vahtimassa – ei tarvitse ei. Näitten vuosien aikana viinikoira Budin parta on harmaantunut ja Neilin rinnalle on tullut Char, poikamiehestä on kasvanut entinen poikamies.




Reilun vuorokauden irtiotto latasi akkuja ihan ajatusten mukaisesti, huomattavasti paremmin kuin viikonloppu tutusti pyykäten ja asioita hoidellen. Sunnuntaiaamuna me lonnittiin aikamme hotellin aamiaisella Fredden katsoessa Formulaa huoneessa ja ehdittiin me uima-altaallekin tunniksi. Kotimatkalla sain keskeneräiset sukat melkein valmiiksi. Vuorille oli satanut lisää lunta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti