 |
| Jannuilla oli koulussa teemana pukeutua tulevaisuuden ammattiin... K:sta tulee poliisi, ja sen veljestä Microsoftin pelikonsolipuolen johtaja. Et silleen. |
On taas ollut
sellainen viikko ettei tiedä mistä aloittais...
- Puolitoista päivää kotona sairaan lapsen kanssa
- Järjettömän kiire töissä, koska amerikkalaisen terveydenhuollon vinouma, ja sairaan lapsen kanssa ollessa työt kasautuu inboksiin ja stressikerroin nousee hiljaa järjettömäksi.
- Toinen lapsi ensin akuutisti lastenlääkäriin, ja kaksi päivää myöhemmin kirurgin konsultaation. Leikkausaika sovitaan maanantaina.
- Metsässä ihan mielettömän rauhallista, rentouttavaa ja ihanaa. Huolimatta siitä että joku kojootin-puuman-ilveksenryökäle söi naapureitten pissapussin.
Lapset sairastaa,
ja aikuisetkin sairastaa aina välillä. Ei mitään vatsanväänteitä ja
lihaskolotuksia vakavampaa. Ja siinä samalla ehti hyvin askarrella 48
kutsukorttia jannujen synttäreille, täyttää nivaskan papereita sitä O:n psykologikeikkaa
varten, ja muutenkin hoitamaan pöydälle makaamaan jääneitä asioita.
 |
| Martta tykkää katsoa telkkaria, menossa "Marley and Me" |
Töissä. Se
amerikkalaisen terveydenhuollon yksi suurimmista kipukohdista, se mihin me
törmätään aina joulun alla ja sit uudestaan toukokuulla. Amerikkalaiset
vakuutusyhtiöt kun hieroo sopimuksia lääkefirmojen kanssa puolivuosittain,
aiheuttaen ihan järjettömän määrän työtä kaikille osallisille.
Mun käsityksen
mukaan kun Suomessa mennään lääkäriin, lääkäri määrää lääkkeen ja resepti
lähtee apteekkiin – oletan että reseptit kulkee Suomessa nykyään sähköisesti.
Apteekissa farmaseutti laittaa lääkkeen valmiiksi, ja jos lääkäri on laittanut
ruksin kohtaan; saa korvata edullisemmalla rinnakkaisvalmisteella, lääke
vaihdetaan tarvittaessa saman lääkkeen edullisempaan versioon. Asiakas käy
hakemassa lääkkeen apteekista ja maksaa sen osan jota Kela tai asiakkaan
vakuutus ja Kela yhdessä eivät maksa. Jos kyseisellä henkilöllä on paljon
lääkekuluja saavutetaan jossakin vaiheessa lääkemaksukatto ja sen jälkeen
lääkkeet on asiakkaalle ilmaisia. Ainakin karkeesti se toimii näin?
Täällä. Etenkin, kun puhutaan erikoislääkäreistä, ja erikoislääkäreitten määräämistä vähän
tyyriimmistä lääkkeistä homma menee näin:
Asiakas menee
lääkäriin ja kertoo lääkärille käyttäneensä lääkkeitä D ja E. Lääkäri keskustelee
asiakkaan kanssa ja lääkitystä päätetään vähän muuttaa. Lääkäri tulee mun
huoneeseen ja kysyy multa et mitä tälle voidaan määrätä, kun sillä on tämän
yhtiön tämä vakuutus? Harvinaisemmassa skenessä mä sanon että voit määrätä tän
tai tän tai tän ryhmästä F, lääkäri valitsee lääkkeen ja homma jatkuu.
Useimmiten mä kerron tohtorille ettei F ryhmän lääkitystä voida määrätä ennen
kuin meillä on näyttöä siitä ettei A ja B lääkitys toimi, se että se on asiakkaalle
edullisempaa tai kätevämpää ei ole mikään syy. Mun täytyy kyetä todistamaan
asiakkaan vakuutukselle että A ja B ryhmän lääkkeet on joko tehottomia tai
hengenvaarallisia asiakkaalle. On myös se vaihtari jossa F ryhmän lääkkeen voi
määrätä, mutta ryhmästä ainoastaan valmisteen 1, koska vakuutusyhtiö korvaa
vain kyseisen lääkevalmistajan tuotteita. Mikäli lääkäri haluaa määrätä F
ryhmästä jonkin toisen valmisteen, pitää mun todistaa vakuutusyhtiölle että se valmiste 1. On joko tehoton tai aiheuttaa hengenvaaaran asiakkaalle. Usein tässä
kohdassa tulee myös todistaa ettei asiakas voi käyttää mitään ryhmien A, B, D
tai E lääkkeitä.
Peruskauraa,
eikö? Tähän kun lisätään että vakuutusyhtiöitä on kymmeniä ja niillä kymmenillä
vakuutusyhtiöillä on satoja ellei tuhansia erilaisia vakuutuksia on soppa jo
aika mielenkiintoinen. Eläkeläisten vakuutukset on vielä ihan oma ryhmänsä,
koska niitä säätelee yksityisten vakuutuksentarjoajien lisäksi myös
liittovaltion hallinto ja sen asettamat säännöt.
Kaiken voi oppia?
Nämä säännöt siitä kuka korvaa mitä ja minkä verran ja missä
marssijärjestyksessä, niitä muutetaan kahdesti vuodessa. Käytännössä siis
asiakas joka tammikuussa vaihdettiin käyttämään F ryhmän valmistetta 2, saattaa
kesäkuussa joutua vaihtamaan koko lääkerepertuaarinsa.
Nämä
sääntömuutokset kahdesti vuodessa johtaa siihen että mun faksi suoltaa apteekeilta
pyyntöjä vaihtaa asiakkaiden lääkityksiä ja-tai osoittaa vakuutusyhtiölle ettei
lääkitystä voida vaihtaa. Pyyntöjä tulee päivässä kymmeniä, sen lisäksi että
mummelit ja papat soittaa meille hädissään kertoakseen että se lääke joka
viimekuussa maksoi kakskymppiä maksaa nyt viisisataa, tee nyt jotakin!!!!
Että
stressikerroin on vähän nousujohteisena...
Keskiviikkoaamuna
mulla on jo työvaatteet päällä, kun toinen pojista kertoo että sitä sattuu. Ai,
mihin sattuu... jannu osoittaa nivustaipeeseen ja mä kysyn edelleen viileenä et
ulos vai sisään, ajatellen että laastari ja vaseliini parantaa paljon.
Valitettavasti sattui sisään eikä ulos. Töissä soitan lastensairaalan
klinikalle, sille lääkärille joka leikkas jannun viime kesänä. Saan ajan
kesäkuun loppuun ja pääsen peruutuslistalle. Soitan meidän omalle
lastenlääkärille ja saan ajan illaksi. Me mennään jannun kanssa lääkäriin ja
lääkäri on mun kanssa samaa mieltä ettei tän kanssa voi odottaa kesäkuun
loppuun. Se lupaa soittaa leikanneelle kirurgille. Perjantaina saan
lastensairaalasta puhelun et Dr Burns haluais nähdä meidät klinikalla
lauantaiaamuna, ilmoitan kiitollisuudella että me ollaan paikalla. Käytännössä
tiedän miten tää toimii... perusajanvaraus antaa ekan vapaan ajan. Yleislääkäri
soittaa spesialistille ja kertoo missä mennään ja lääkäri järjestää ajan
kiireelliselle konsultaatiolle. Meidän omalla klinikalla tavallisilla
hengitysvaikeuksilla voi odottaa kuutisen viikkoa, kasvaimella pääsee sisään
viikossa, ilmarinnalla tai todetulla keuhkosyövällä pääsee klinikalle 48 tunnin
sisään. Tiedän siis perjantaina että me mennään lauantaina vaan varmistamaan
että tarvitaan aika leikkaussaliin. Tapaaminen on rento, tohtorilla on jalassa
farkut ja se juttelee jannun kanssa sammakoista lattialla kontaten. Leikkurin
ajanvaraus soittelee meille maanantaina.
 |
| tää löytyi polulta vähän aamukohmeisena - härkäsammakko |
Se
stressikerroin... Toimenpide on onneksi pieni .
Metsässä on
onneksi rentouttavaa ja rauhallista. On
lauantai ja me syötiin extempore aamiaiset paikallisessa Savoyssa, kun ei
muuallekkaan mahduttu. M oli kiipeilytunnilla tenniksen jälkeen ja meitä oli
vaan neljä. Jannujen pannarit oli taivaallisia. Amerikkalainen viikonloppu on
pieni loma, luksusta ja irtiottoa.
 |
| tätä aamiaista kannatti hetken odottaa... villimustikkapannareita, vaahterasiirappia ja pekonia |