tänään aurinko nousi taas

Eilen mun pellavapää istui vielä nurtsilla rantatuolissa siskonsa viihdytettävänä. Se itki illalla ettei se pysty mihinkään kun kaikki aina vaan sattuu ja nukahti mun kainaloon M:n sänkyyn.

Aamulla mun vieressä hymyili pieni aurinko. Se avasi silmänsä hymyillen leveästi, nousi istumaan ja sanoi et sillä on nälkä. Pellavapää kapusi ihan itse pois sängystä ja hyppelehti mun edellä alakertaan. Enää ei tarvinnut kantaa. Se söi maapähkinävoileivän ja persikan, ja juoksi kesken kaiken ihan itse vessaan. Kuudentena päivänä se voi taas hyvin.

"I am an anteater coming from Alabama..."

Kun ne kaksi muutakin oli suoriutuneet aamiaisestaan ne lähti yhdessä pihalle ja leikki siellä hyvän tovin. Me pakattiin potkulaudat autoon ja ajettiin skeittipuistoon.

M oli innoissaan. O ilmoitti ettei se missään nimessä ole ajatellut osallistua tähän tapahtumaan mitenkään ja K vaikutti vähän vaisulta, se ei ollut ihan varma onko siitä vielä tähän. Lupasin et mennään uudestaan jos tänään ei tunnu hyvältä. Arvattavasti puisto oli täynnä arviolta 14-18 –vuotiaita poikia. Tunsin itseni vanhaksi tai ennen kaikkea musta tuntui et jannut oli sitä mieltä et täti katraineen oli eksynyt väärään puistoon. Pakko myöntää et olisin varmasti tuntenut oloni kotoisammaksi jossakin muualla, mutta M:n menoa se ei haitannut. Kun K veti rampissa kunnon lojot, pelasti kaksi teiniä sen ja kun mä kannoin itkevän pojan syrjemmälle toi toinen pojista mulle sen potkulaudan ja huikkas K:lle että kaikkien pitää joskus aloittaa, kaikki kaatuu ja pitää vaan yrittää uudestaan. Katsoin skeittaavia nuoria uusin silmin ja muistin että nää on mun ystävien lapsia, ihan varmasti tunnen ainakin jonkun niistä äidin. Olisin halunnut muistuttaa kypärän tärkeydestä mutta pidin suuni kiinni.

Iltapäivällä me käveltiin-pyöräiltiin-potkulautailtiin ystävien kanssa lammelle. Tai siis sinne missä oli ennen lampi ja toivottavasti pian taas on. Nyt se oli kuiva. Niin kuiva että lammen  pohjalla saattoi kävellä katsomassa kuolleita, auringon kuivattamia kaloja jotka olivat kerääntyneet laumoina paikkoihin jossa viimeiset lätäköt olivat olleet. Keväällä me vielä mietittiin naapureitten kanssa et pitäis ostaa polkuvene meidän yhteiseen käyttöön.

 

sama paikka toukokuussa

Me syötiin yhdessä suklaakeksejä ja mä olin onnellinen pellavapään paremmasta voinnista. Kyllä melkein viikko neljän seinän sisällä ehtikin teyhdä meistä kaikista enemmän tai vähemmän mökkihöperöitä. Huommena elokuviin, keskiviikkona leikitään taas kavereitten kanssa ja mennään katsomaan Marttaa ja torstaina päästään uimaan... Posti toi meille kiitoskortin lastensairaalan tiimiltä.