englantilainen potilas

Martta rakastaa popkornia.

Mä haluaisin aloittaa tän tarinan jotenkin sujuvasti, ei silleen kuin aina, et eilen tai tänään tai tällä viikolla tai perjantaina, mutta jos aloitan keskeltä joudun kuitenkin palaamaan alkuun ja... Kiljusen herrasväen tarinaksi tää on kuitenkin liian koominen, hullu ja pelottavakin jotta sen vois jättää kertomatta. Tarinalla on myös opetus, tai ainakin itse opin tällä viikolla taas uutta. Jälleen kerran olen kiitollinen siitä että olen löytänyt sen työperheen joka elää mukana, ymmärtää ja venyy ja paukkuu. Se itkee ja nauraa mukana, ojentaa perjantaiaamuna kukkakimpun kaoottisen viikon päätteeksi ja kysyy samalla että monelta mun tarttee lähtee, kun kuitenkin lähden taas kesken päivän.

Tällä viikolla meillä ei ollut kesäleirejä. Maanantain ja tiistain lähdin töistä kahdelta jotta Fredde voi mennä iltapäiväksi toimistolle. Keskiviikkona kiirehdin puolitapäivin lastensairaalaan K:n toimenpiteeseen ja torstain olin kotona hoitamassa sairasta lasta. Perjantaina mulla piti olla ihan tavallinen työpäivä, mutta elämä päätti toisin.

Dinosaurusleikit ennen leikkausta leikkihuoneessa.

K:n tsydeemit meni hyvin. Meidän lastensairaalan päiväkirurginen kun nyt vaan on niin mahtava. Kerroin kirurgille että jannun ainoa jännityksenaihe on leikkauksen jälkeinen kipu, joka edellisellä kerralla oli aika lamaannuttavaa. NiinpÄ kertaa meidän mahtilääkäri laittoi leikkauksen jälkeen useamman paikallispuudutepiikin haava-alueelle ja määräs sellaiset tropit ettei tosiaankaan ole tarvinnut kivusta kärsiä.

Vastaheränneenä ja hymyilevänä.

Toimenpiteen jälkimainingeissa Martalla oli tylsää. Me kun rakennettiin legoilla ja katsottiin elokuvia. Tylsistynyt koiranpentu on tasan yhtä vaarallinen kuin tylsistynyt taapero. Imuroidessaan yläkertaa se pureskeli muutaman legopalikan, sai huutia ja siirtyi muualle tutkimusmatkailemaan. Seuraava hetki on se kun lauma huutaa että Martta oksentaa ihan hulluna. Niinhän se tosiaan teki, onneksi sille sohvahuovalle. Taittelen huopaa kasaa tyhjentääkseni lammikon vessanpönttöön. Se näyttää kummalta, sellaista venyvää limaa ja sitä on ihan valtavasti. Lattialla on myös sinisiä tahroja, syytän laumaa ja ne vetäytyy välittömästi vastuusta. Kosketan sinistä ainetta lattialla ja tajuan että se on pyykinpesuainetta.

Samalla kun googlailen tilanteen vakavuutta koira oksentaa uudestaan. Soitan eläinlääkäriin. Anelen siltä tyypiltä langan toisessa päässä lupaa hoitaa koiraa kotona. Meillä on eilen leikattu lapsi. Tuomio on kuitenkin ehdoton. Lähdettävä on, ja mitä nopeammin, sen parempi. Matkalla soitan päivystykseen ja kerron ajavani sinne 11 kuukautisen koiranpennun kanssa, joka on syönyt pyykinpesuainetta. Meidän kurvatessa pihaan ne on vastassa, kysyy onko tämä Martta, ja ohjaa meidät suoraan peremmälle. Myrkytystietokeskuksen toksikologi antaa puhelimitse ohjeita, koira laitetaan nesteytykseen raivokkaan oksentamisen kompensoimiseksi ja se saa pahoinvointilääkityksen. Oksentaminen pitää saada loppumaan, sillä pesuaine polttaa koiran ruokatorven puhki. Seinustalla istuu kolme keskenään kinastelevaa lasta. Lääkärin postuttua huoneesta M ilmoittaa etten mä rakasta sitä, koska Martta ja K on tärkeämpiä kuin se. Vastaan että kyllä rakastan, mutta just nyt leikkauspotilas ja koira on vaan prioriteettilistalla korkeammalla kuin kiukutteleva tyttölapsi.

Martta on saanut nesteitä ja pahoinvointilääkkeen, ja voi hetken paremmin. 

Kaikeksi onneksi meidän pyykinpesuaine on sieltä vähemmän myrkyllisestä päästä. Se ei aiheuta maksa tai munuaisvaurioita, sen sijaan vatsahaava, suun ja ruokatorven haavaumat on ongelma. Oksentavalla koiralla on myös vaara vetää saippuaa keuhkoihin. Meidät lähetetään kotiin. Martalla on pahoinvoinninestolääkitys ja vatsahaavalääkitys. Jos se rupeaa yskimään tai sille nousee kuume, on saippuaa myös keuhkoissa. Tarkkailkaa tilannetta on ohje.

Kello on lähempänä iltakymmentä kun saan viimeinkin päivällisen pöytään. Meidän syödessä Marttaa alkaa yskimään. Kuuntelen yön yskivää koiraa, ja kun se ei yski kuuntelen hengittääkö se vielä. Olen oppinut ettei pyykinpesuaineen kanssa ole leikkimistä, ja että pyykinpesuaine on yksi yleisimmistä myrkytyksen aiheuttajista lapsilla ja koirilla. Meillä pyykinpesuainetta on aina säilytetty korkealla – sattuneista syistä. Mutta yhden geelipussin on täytynyt pudota epähuomiossa lattialle.

Aamulla laitan tekstarin töihin. Olen tulossa, mutta koira pitää saada takaisin lääkäriin. Se yskii ja on vaisuna. Kahdeksalta soitan eläinlääkärille ja saan ensimmäisen vapaan ajan, ehdin tekemään töitä puoli kolmeen.

Meidän klinikalla melkein jokaisella on koira. Koirat on lapsia siinä missä lapsetkin ja kävelen lääkärin työhuoneeseen. Kerron Martan tilanteesta ja Amy ryhtyy välittömästi auttamaan: ”Otat lähtiessä mukaan inhalaattorin, kaksi settiä tarvikkeita, suolaliuosta ja albuterolia. Annat sille vuorotellen suolaliuosterapiaa ja ventolinea inhalaattorilla kuuden tunnin välein. Se laskee mulle lääkeannoksen.” – Onni on oma keuhkotautien erikoislääkäri.

Näin meillä tänään. 

Iltapäivällä olen taas eläinlääkärissä. Toisen kerran vuorokauden sisään. Onni on hyvä vakuutus. Koira kuulostaa keuhkoahtaumatautipotilaalta. Ne ottaa keuhkokuvat ja vasen keuhko on saippuan verhoama. Lääkäri väläyttelee sairaalahoidon mahdollisuutta ja mä vikisen väliin että mulla on sille inhalaattori ja inhaloitavat lääkkeet. Lääkärin ilme kirkastuu; Loistavaa! Koira saa lähteä kotiin, eikä sitä tarvitse siirtää sairaalaan. Nyt sillä on seitsemän lääkettä. Kaksi antibioottia, kaksi vatsalääkettä, kaksi inhaloitavaa lääkettä ja kipulääkitys.

Meidän keittiö näyttää sairaalalta laitteineen ja piuhoineen. Onneksi Martta on Martta. Toisella kierroksella se avaa jo valmiiksi suunsa kun tarjoan sille inhalaattorin hengitysputkea, monen muun koiran kanssa tähän touhuun olis tarvittu useampi käsipari. Se on nuori ja vahva. Se on perusterve, ja se selviää kyllä. Mutta ihan heti ei olis uskonut että siitä pienestä paketista tulee näin järjetön hässäkkä.

Siinä se on - syyllinen - paristot vieressä ihan vaan mittasuhdetaulukkona.