Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti. Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a
Tarinoita elämästä kolmilapsisessa perheessä. Tarinoita autismista, ADHD:sta ja ahdistuneisuushäiriöstä. Elämää ulkosuomalaisena Yhdysvaltain länsirannikolla. Äiti - kiinteistövälittäjä. Isä - nörtti. Lapsi - Autisti. Lapsi - Adhd ja autisti. Lapsi - Adhd. Koira - Martta vaan.
:D Jee! Oot sä kyllä töitä puskenutkin!
VastaaPoistaLukion ruotsinmaikka tapasi antaa kymppi plus plus plussan, jos oli tehnyt kokeen lisätehtävätkin (mikähän järki niissä oli, ei ne heikommat niitä kuitenkaan tehneet). Tuo ylempi tulos taitaa myös täyttää ko. arvosanan kriteerit. Bra jobbat! :)
VastaaPoistaJoo, ekstra pinnat on lisätehtävistä ja yhden extraextrapisteen sain siitä et oli ainoa, joka palautti lisätehtävän vielä ajoissakin ;)
PoistaMä alan ymmärtää sun "suorittaja"menneisyyttä, tyyppihän hakee täydellisyyttä. Tsemppiä muru sun suureen urakkaan.
VastaaPoistaYritän opetella armollisemmaksi itseäni kohtaan - huonolla menestyksellä, päätä seinään hakaten...
Poista