Siirry pääsisältöön

vastassa kuolema

Päivä on sellainen tyyillinen marraskuinen, harmaa ja märkä... kun täällä sataa, sade kastelee kaiken. Sade ei ole raivokasta, se ei vaikuta erityisen runsaalta mutta se kastelee kaiken. Se muistuttaa vähän ruokakaupan vihannestiskin sadesumua, sitä mikä pitää tuotteet tuoreina.

Olen ruokatauolla, otan lasagnen jämät ulos mikroaaltouunista, istuudun ja puhkean hysteeriseen nauruun. Kurssikaveri katsoo mua hämillään ja kysyy mille nauran... Nauran hetken absurdiudelle.

Hetkeä aiemmin olen kohdannut kuoleman, ottanut osaa läheisten suruun, poistanut vainajalta lääketieteeseen liittyät, luontoon kuulumattomat osat. Olen sitonut kuolleen varpaaseen lapun jossa lukee vainajan nimi ja syntymäaika, toisen lapun kiinnitin pussiin. Olen nostanut vainajan ruumispussiin ja jättänyt odottamaan kuljetusta alakertaan – sairaalan ruumishuoneelle. En ollut koskaan aiemmin nähnyt kuollutta ihmistä, saati koskettanut. Ruumis tuntui lämpimältä vielä puolisentoista tuntia tapahtuneen jälkeen, lämpö haihtuu hitaasti. Hetkessä on jotakin pyhää.


Nyt istun pöydän ääressä, syömässä päivällistäni. Ikäänkuin kohtaisin kuoleman päivittäin. Sairaalassa kuolema on osa elämää.  Saattohoidossa se ei tule kenellekään yllätyksenä vaan se on osa tapahtumien  jatkumoa, odotettukin vieras. Potilaan ollessa vanha se tuntuu luonnolliselta ja oikealta. Tilanne on levollinen ja omalla tavallaan kaunis. Huoneen oveen kiinnitetään kuva kukkakimpusta, tiedoksi henkilökunnalle... potilas on kuollut eikä tarvitse enää mitään.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää