Siirry pääsisältöön

joulukiireitä

Kinkku lilluu siis liemessään. Joulukortit on iloisesti lähettämättä... jopa ne sähköiset, opettajien joululahjoille olen uhrannut lähinnä kauniita ajatuksia panematta tikkua ristiin ja lastenkin joululahjat odottaa autotallissa paketoimistaan. Jokainen postilaatikkoon pudotettu joulukortti on omiaan aiheuttamaan ahdistusta, tai siis ajatuksen siitä että sillekin pitäis lähettää...

jopa O lähetti mulle joulukortin...

Eilinen meni rillutellessa... Tonttukin rillutteli pelaamalla Monopolia ystäviernsä kanssa. Aamusta oltiin MOPSissa joulukoristeita tekemässä, lounaalla Taideopen luona, M:n tokavikassa syömisterapiassa ja lopulta Supper Club ystävän joulunalusbileissä skumppaa juoden. Klinikalla M:aa odotellessa opiskelin lauantaiseen kokeeseen ja samaa puuhailin tänä aamuna kuluttaessani aikaa klinikan odotustilassa... Olkoonkin, että näin keskiviikkoisin se tahtoo mennä juoruamiseksi kun siellä istuu niin monta tuttua – samat perheethän ne erityistensä kanssa laukkaa siellä ja täällä terapioissa.




Tänään pitäis iltasella raahata itsensaä koululle treenaamaan näyttökokeeseen. Toisaalta musta tuntuu et osaan kaiken, ja jos tää jostakin jää kiinni niin ajasta. Mutta varmasti ei tee pahaa kerrata mieleen niitä sääntöjä siitä missä järjestyksessä mitäkin pitää tehdä. Kannustimeksi sain kutsun yhdestä lähisairaalasta haastatteluun, ei työhaastatteluun mutta vapaaehtoistyöhaastatteluun. Täällä kun ei sairaaloihin mennä edes vapaaehtoiseksi ilman hakemista ja suosittelijoita.

voi kun ne kaikki oliskin näin helppoja...




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...