Siirry pääsisältöön

suuri päivä

Pakkasaamu... yksi niistä yhden käden sormilla laskettavista, -3.8C tuntuu tosi kylmälle ja pukeudun kuin naparetkelle.  Koira siristelee silmiään auringonpaisteessa ja kaksikko (M ja K) kirjoittaa olohuoneessa salaista kirjettä kirjastonhoitajalle. Taustalla soi joululaulut ja elämä on just nyt täydellistä...  Meidän perheen muilla jäsenillä on aika tukeva mielipide näistä mun hyminöistä ja niitä ”oikeita” joululauluja kuunnellaan sit Kiitospäivän jälkeen. Nyt soikoon Sylviat ja Kaikki kauniit muistot ja kaikista paras ”Jo joutuu ilta”.




Aloitin joulun eilen, keitin itselleni glögin laittaessani ruokaa ja odotellessani L:llää kotiin. Tänään on ”the” day... eka etappi tulee ihan oikeesti valmiiksi ja valmistun ammattiin. Tuntuu hyvältä olla lomalla, keskittyä kiitospäivään ja jouluun, tavata ystäviä ja leipoa lasten kanssa. Tuntuu vaikeelta uskoa että tää on vielä muutama kuukausi sitten tuntunut musta jotenkin kiireiseltä. Joulukuun puolivälin kokeen pitäis olla läpihuutojuttu ja töitä voi alkaa hakemaan vasta tammikuun puolella kun kokeen tulos on kirjoissa ja kansissa myös osavaltiotasolla, ennen sitä voi keskittyä lähinnä ansioluettelon hiomiseen.

Eilen en jaksanut tehdä mitään, en edes puhua kenellekään... nukuin päiväunet poikien katsoessa telkkaria ja päikkäreiden voimin pysyin tolpillani yhdeksään.


Oon onnellinen että se tuli tehtyä, ylpeä itsestäni kun osasin, opin ja onnistuin. Katson taaksepäin kuluneita viikkoja ja joudun toteamaan että jos olisin tiennyt minkälaisesta mankelista pistän koko perheen läpi en missään tapauksessa olis lähtenyt tälle retkelle. Onneksi en tiennyt.





Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää