Siirry pääsisältöön

hyperventilaatio

Huomenna Halloween, ja päivä menee juhliessa... K:n bileet kymmeneltä, O:n yhdeltätoista. M:lla juhlat juhlasalissa iltapäiväkahdelta ja siihen perään kemut omassa luokassa. Illalla karkki tai kepponen -kierrokselle... O ei edelleenkään halua pukeutua, se haluaa olla vaan "O" ja K uskoo pyhästi olevansa Batman.

Koulua jäljellä ensi viikon lopputentit ja presentaatiot. Siitä harjoitteluun ja sit tää on tehty. Joulukuussa vikana rypistyksenä se osavaltion sertifikaatio. Tänään oli lähellä iskeä stressihalvaus ja hyperventilaatio... K sai maanantaille peruutusajan Autismiklinikalle, huomiset juhlinnat ja niihin liittyvät ostokset ja leipomukset ja logistiset kuviot - mahdottomuudet. Sit ne lopputentit ja presentaatiot ja näytetyöt ja... Mä yritän hädissäni vääntää sitä presentaatiota ja opiskella lyhenteitä ja jatkuvasti joku tarvitsee mua pyyhkimään tai pukemaan tai riisumaan, tai mehulasi on kaatunut, tai telkkari ei toimi...

Illalla puhuttiin L:n kanssa, et onhan tää ollut ihan valtavan rankkaa kaikille ja ihanaa et se on kohta ohitse. Ei olis minkäänlaisia mahdollisuuksia käydä täyspäiväisesti koulua ja hoitaa tätä rulettia tässä nykyisessä tilanteessa. Jo se, että lauma on jaettu kolmeen eri kouluun, kolmeen eri aikaan tekee tilanteesta vähintäänkin haasteellisen... tilanne on toinen siinä vaiheessa kun ne kaikki on samassa opinahjossa samalla aikavälillä (8:55-15:30), siinä vaiheessa mun on teknisesti mahdollista olla taas täyspäiväinen opiskelija ilman että mun opinnot vaatii kohtuuttomasti muilta osapuolilta.

Mun istuessa vikaa lyhennetenttiä ja treenatessa labrafinaalia varten (25 minuuttia ja viisi tehtävää esim: käsienpesu, verenpaine, yläraajojen liikerataharjoitukset vuodepotilaalle, alapesu vuodepotilaalle, siirtyminen pyörätuoliin) L vei lapset karkin keruuseen työpaikalleen...


M pääsi taikurin avustajaksi



Eilen ne oli käyneet lelukaupassa ja tänään mua sit ammuskeltiin ostoksilla.




Kommentit

  1. Olen huomannut, että Halloween on iso juhla siellä USA:ssa. Miten uskossa olevat yleensä suhtautuvat siellä Halloweeniin esim sinun omassa seurakunnassasi ja muissakin? Jakaako se paljon mielipiteitä?

    Täällä Suomessa uskossa olevat eivät näytä Hallowenia yleensä viettävän. Ei ainakaan suurin osa tuntemistani. Sen sijaan muitten ihmisten pariin se on alkanut rantautua kovaa vauhtia.

    Meiju

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiju, toki on olemassa myös perheitä joissa Halloweeniä ei vietetä mutta noin pääasiallisesti se on iso juhla. Meilläkin on kirkossa rakennettu Halloweeniä jo useita viikkoja ja viime sunnuntaina huipennus oli sit ne karkit ja asut ja systeemit. Kouluissa lapset voivat olla osallistumatta juhlallisuuksiin vanhempien pyynnöstä. Asujen pitää niin kirkossa, kuin kouluissakin olla hyvän maun mukaisia ja ketään loukkaamattomia, mutta kyllä sunnuntaina kirkossakin näkyi lukemattomia noitia ja vampyyrejä.

      Lasten ja aikuistenkin Halloween ei yleensä ole erityisen synkkää ja "mustaa", vaan enneminkin hauskoja asuja, leikkejä, lauluja ja ...niin sokeria.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...