Siirry pääsisältöön

äänet on laskettu


Muistatteko kun kirjoitin siitä että kouluissa on vähän tunkua meidän koulupiirissä, että me saadaan tuhat uutta naapuria viikossa? Että meidän koulupiiri kasvaa joka vuosi tuhannella oppilaalla, siis huolimatta siitä että toisesta päästä syydetään niitä oppilaita ulos ja kolmanne asteen oppilaitoksiin.

Päätin siihen että koulujen kohtalosta on menossa vaalit. Ensimmäiset kaksi kertaa koulupiirin ehdotus uusista kouluista, ja niitten vanhojen peruskorjauksista ei mennyt läpi. Täällä kun nämäKIN asiat päätetään suoralla kansanvaalilla, kuten aika moni muukin asia... kuka on osavaltion kuvernööri, tai kaupungin pormestari, tai poliisilaitoksen ylipäällikkö, tai koulupiirin johtaja tai...

Eilen oli viimeinen mahdollisuus äänestää. Ja tänään me tiedetään... me saadaan uusi alakoulu ja uusi yläkoulu, ja koulupiirin alueella aika moni muukin saa uuden tai korjatun koulun. Syksyllä 2018 meidän lauma siirtyy upouuteen alakouluun ja koulumatkaa niillä on 548 metriä, vähemmän kuin bussipysäkille tällä hetkellä, eikä matkalla ole edes yhtään kadunylitystä. Yläkouluun niillä on tulevaisuudessa matkaa maili – 1.6km ja senkin voi hyvin kävellä.


On kuulkaa hienot fiilikset... pian päättyy parakkien ja ahtauden aikakausi, ja kaikki oppilaat mahtuu taas ruokalaan, ja niin erityisopetus, kuvis kuin musiikinopetuskin saa pitää omat tilansa. Huikeeta!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...