Siirry pääsisältöön

may God bless us all

Olen lukenut useammankin blogikirjoituksen Yhdysvaltain vaalituloksesta. Yksikään kirjoittaneista ei asunut Yhdysvalloissa. Vaalitulos on ravistellut koko maailmaa, eikä vähiten meitä täällä. Miltä elämä näyttää vaalien jälkeisenä päivänä demokraattikaupungissa? Mitkä ovat tunnelmat? Oliko kaikki sittenkin suurta bluffia? Se selvinnee aikanaan. 

Suomen Yhdysvaltain suurlähetystö lumisateessa marraskuun 8. 2016


Nämä oli – noin pääsääntöisesti – valkoisen, kouluttamattoman miehen vaalit. Oli ne koulutetunkin, mutta valkoisen, valkoisen miehen vaalit. Poikkeuksiahan mahtuu aina ja kaikkialle. Jos Hillary olis ollut Howard, olisko tulos ollut toinen? Se on ihan mahdollista. Yhdysvallat ei ollut valmis naispresidenttiin. Oikein tai väärin, niin se vain oli.

Mutta ne tunnelmat täällä vapaamielisessä Seattlessa. Kaupungissa jossa niin tasa-arvoinen avioliittolaki, marijuana kuin eutanasiakin ovat arkipäivää. Kaupungissa joka on kirjava kuin syksyinen vaahtera, ja jonka lentoa siivittävät niin Microsoft, Amazon, Google kuin Boeing. Mistä täällä tänään puhuttiin, ja mihin sävyyn.

Hävittiinkö tässä vaalit? Ei, tai siis joo, mutta onhan niitä nyt hävitty ennenkin. Nyt puhutaan paljon isommista asioista. Puhutaan siitä että puolet tämän maan kansalaisista on julkisesti saanut oikeutuksen rasismilleen. Se on saanut luvan syrjiä ja luokitella toisen ihmisen sen perusteella mihin toinen uskoo, ketä se toinen rakastaa, minkä värinen tai kumpaa sukupuolta toinen ihminen on. Me puhutaan siitä. Me puhutaan siitä että eilen illalla kristitystä valkoisesta heteromiehestä tuli parempi kuin kaikista niistä muista, niistä jotka poikkeavat tästä määritelmästä. Se. On. Pelottavaa. Se on surullista. Mellakoitsijat Seattlessa ovat vihaisia. Pettyneitä siihen että tässä maassa on niin paljon ihmisiä jotka käsi sydämellään uskovat siihen että on ihan okei kiusata ja syrjiä. Kaupungin pormestari on jo viitannut kintaalla vaalitulokselle - virallisessa lausunnossaan ilmoittanut meidän pysyvän samana kuin ennenkin, silläkin uhalla että liittovaltio vetäisi rahansa pois. Tässä kakussa on siniset reunat (Hillary) ja punainen (Trump) sydän, ne siniset reunat on ajatuksellisesti niin kovin kaukana siitä täytteestä. 

Päivän päällimmäisin tunnelma oli ällistys. Kukaan ei ihan aikuisten oikeesti kuitenkaan uskonut että niitä joiden mielestä tämä on parempi ratkaisu olis enemmän kuin meitä toisinajattelijoita. Tunnen kymmeniä republikaaneja itseni mukaanlukien, jotka äänestivät tätä vastaan. Tunnen kolme ihmistä jotka äänestivät tämän puolesta. Yksikään näistä kolmesta ei ole kommentoinut vaalitulosta mitenkään. Ei sanallakaan, viikkojen uhon ja hehkutuksen jälkeen. Kaduttaako? Toivottavasti. Mutta niin makaa kuin petaa ja nyt me kaikki sit maataan tässä, samalla patjalla seuraavat neljä vuotta. Meni syteen tai saveen.

Vääräleukakolleega afganistanista murjaisi aamulla ensimmäiseksi että hän kävi jo aamulla ostamassa hiusvärin, siniset piilarit on tilauksessa ja nimi on tästä eteenpäin Chris.  Moni totes että raksaduunareilla riittää ainakin hommia kun ne pykää sitä muuria meidän ja Meksikon väliin. Joku toivoi että keskitysleirillä olis kuitenkin wifi. Nappasin kuvan aamun lohtudonitseista, ja Darius – uus pomo – aloitti päivän toivottamalla kaikille: ”May God bless us all on this day, and the ones to come.”




Huomenna on torstai. Sitten tulee perjantai ja lauantai. Elämä jatkuu. Meidän omassa pienessä kuplassa kaikki on kuitenkin edelleen ihan samanlaista. Yhtä kirjavaa ja värikästä, avointa, ystävällistä ja toista ihmistä kunnioittavaa. Meillä on edelleen eutanasia, marijuana ja seksuaalinen tasa-arvo. Kaukana siellä jossakin on se toisenlainen amerikka. 

Joulukuussa me mennään edelleen Pähkinänsärkijään. 

Kommentit

  1. Taalla Kaliforniassa ollaan myos allikalla lyotyja vaalituloksesta.
    Oli mielenkiintoista katsoa, mitenka eri ryhmat aanestivat. Esim. kouluttamattomista valkoihoisista 67% aanesti Donald Trumpia. Koulutettujen valkoisten aanet menivat 45% / 49% Trumpin hyvaksi. Yli 100k vuodessa tienaavat aanestivat aikalailla 50/50. Voisi mielestani sanoa, etta voitto tuli niiden ei-koulutettujen ja republikaaneja periaatteesta aanestavien ansiosta.

    Se mita Suomessa ei ehka tiedeta republikaaneista ja demokraateista on se, kuinka paljon niiden kannatus jakaantuu sen mukaan kuinka liberaali tai konservatiivinen ajatusmaailma ihmisella on. Otan itseni esimerkiksi. Olin Suomessa pesunkestava oikeistolainen ja politiikassa mukana ihan pennusta lahtien. Taalla en kuitenkaan pysty kannattamaan republikaaneja, koska heidan arvonsa ovat vain yksinkertaisesti niin konservatiivisia ja vanhoillisia, etten voi niita allekirjoittaa. Nain ollen minusta on taalla tullut demokraatti. Monestihan tahan sekoittuu myos uskonto ja (tosi)uskovaisista varmasti loytyy enemman republikaaneja. Samoiten military ihmiset ovat useimmiten republikaaneja.
    Olen harmissani naiden vaalien tuloksesta, mutta aika nayttaa mita tasta tulee. Yksi huolenaiheistani on affordable health care act, joka on auttanut monia, vaikka toki saanut myos kritiikkia. Sita pitaisi mielestani lahtea kehittamaan eteenpain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä osavaltiotason äänistä on vielä ihan valtavasti laskematta, joten kuka äänesti ketä on vielä vähän vaiheessa. Se tiedetään, että kuten aina ennenkin vuorten länsipuoli äänesti Hillary, sanoin kuin yliopistokaupunki idässä. Muu on Trumpin aluetta.

      Muutostahan tässä haettiin, enemmän kai kuin mitään muuta. Täytyy myös muistaa että kaksipuoluejärjestelmässä niin republikaani, kuin demokraattikin on liukuva käsite. Itse olen vasemman laidan liberaali republikaani, kun Hillaryn taas voi ajatella olevan hyvinkin konservatiivinen demokraatti. Trump taas... no Trump on jossakin ihan omassa maailmassaan.

      Poista
  2. Kiitos, kun kirjoitit tästä. Oli mielenkiintoista lukea sellaisen ihmisen kommentti, jolle asia on niin lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ulkopuolelta katsottuna asiat näyttää aina toisenlaisilta kuin läheltä, ja täälläkin voi kirjoittaa ihan eri tavoin riippuen siitä missä sattuu asumaan :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi