sunnuntai 13. marraskuuta 2016

edelleen politiikkaa, viskiä ja joululahjoja

Jannujenhuoneessa on niin sanotusti luova kaaos...


Sunnuntaiaamuna Fredde katsoo formulaa faijansa kanssa. Niillä on Facetimen kautta viritetty kuvayhteys ja mukavaa yhdessäoloa. Pojat pelaa Terrariaa, Tättis makaa peiton alla olkkarin lattialla ja katsoo iPhonelta telkkaria. Mä riitelen naamiksessa naapurin kanssa vaalituloksesta. Järkevämpää olis keskittyä tohon paperiläjään tossa oikeankäden puolella, korjata aamiaiskamat jääkaappiin tai lajitella pyykit yläkerrassa, mutta on sunnuntai ja tilanne nyt vaan liian herkullisen mehukas.

puistossa ja kävelyllä lauantaina


Yleensä vaalien jälkeen tilanne asettuu päivässä. Ilmassa voi olla hetken pettymys, joka lopulta ohitetaan olankohautuksella, mutta tällä kertaa kohina ja kuhina jatkuu. Kaikkialla puhutaan edelleen politiikkaa. Kerätään adresseja valitsijiamiessysteemin purkamiseen, ja kerätään ääniä siihen että painostettisiin republikaanien valitsijamiehet äänestämään Hillaryä. Kerätään jopa rahaa maksamaan niitten valitsijamiesten sakot. Muutamakin poliittinen toimittaja, politiikantutkija ja ennustajaeukko on jo sanonut ääneen ettei Trumpin kausi kestä neljää vuotta, että ennen ensimmäisen vuoden päättymistä mies on joko itse eronnut virastaan tai erotettu, eikä vähiten siksi että oma puolue pitää ukkoa liian vaikeasti hallittavana, vaarallisena ja arvaamattomana.  Toinen puolisko ennustaa siitä uutta Reagania. Tiedä häntä.

Naapuri syyttää mua kommunistiksi – tietäen varsin hyvin että olen kuitenkin republikaani – ja minä mätän ilolla takaisin muistuttaen miehen äänestäneen raiskaajaa, naistenahdistelijaa... miestä jonka mielestä olis ihan ookoo jos joku nappais vaimonsa rinnuksista tai persauksista kiinni baarissa – koska se on nainen. Mies on poliisi, seksuaalirikoksia ja internetpornoa tutkiva rikosetsivä. Niin että kölin alta vedetään molemmat. Tunteet käy siis kuumina edelleen. Trumpin kannattajat, ne kansan syvät rivit ovat jo ilmaiseet tyytymättömyytensä siihen ettei muuria ehkä tulekaan, että terveydenhuolto ehkä sittenkin pysyy kaikkien saatavilla ja että moni muukin jo luvattu asia ei ehkä toteudukaan. Luvaton rajanylitys on saatava joo kuriin, mutta jo täälläolevien meksikolaisten palauttamisessa ei ole mitään järkeä – paitsi rikollisten. Mutta kuka sitten poimii meidän hedelmät ja vihannekset? Kuka siivoaa hotellihuoneet, tekee puutarhatyöt? Tuskin ainakaan ne kansan syvät rivit. Itse en usko että kestäisin päivääkään duunissa hedelmätarhalla omenanpoimijana.

Kanada on lupautunut adoptoimaan Kalifornian, Oregonin ja Washingtonin. Voisin kuvitella että koko länsirannikon menettäminen, saattais olla liittovaltiolle ongelmallista, niin maantieteellisesti kuin taloudellisestikin. Itsenäisyysliike on taas voimissaan, ja puuhaa British Columbiasta (Kanada), Washingtonista ja Oregonista, omaa Cascadian valtiota. Sen tulevaisuus lienee ihan yhtä heikko. Sisällissota aikoinaan todisti ettei osavaltioilla ole käytännöntasolla mahdollisuutta erota liittovaltiosta – haaveillaan siis vaan.  

Niillä on jo lippukin valmiina


Tosiasiassa mä olen korviani myöten täynnä politiikkaa, sääli vaan että myös Kentsu on vähän jumissa näihin vaaleihin ja meillä käydään kotona loputonta keskustelua niin Trumpin kuin Hillarynkin motiiveista ja suhtautumisesta niin lapsiin, varattomiin kuin ympäristöasioihinkin. Eilen pyysin Kentsulta taukoa – jos saatais kauko, jos nyt ei puhuttais tästä tänä viikonloppuna...

kummitytön 61- eiku kuusvuotissynttärit lauantaina

Koulukaverin ihan parhaat synttärit sunnuntaina - ei tartte puhua kenellekään.
Kuka nyt ei haluais pelata rajattomasti XBoxia? No... mä.

 
Iltapäivällä Tättis on menee synttäreille. Jannut haluaa katsoa leffaa. Fredde käy läpi ostettuja joululahjoja. Lasten joulu on pulkassa. Se on jokavuotista tasapainoilua järjen ja rahan välillä. Missä menee näiden kahden välinen raja? Lähtökohtaisesti voitaneen todeta että Tättis lähestyi tänä vuonna joulupukin listaa sanomalla ettei koko listassa ole mitään järkeä, kun ei hän koskaan saa kuitenkaan mitään mitä pyytää... Niin. Mulla ja Freddellä on pakottava tarve ostaa järkeviä joululahjoja. Tänä jouluna se sitten saa sen American Girlinsä – tyttö joka ei koskaan ole leikkinyt nukeilla, saa joululahjaksi aivan hävyttömän kalliin nuken. Toisaalta eilen mä ostin mulle ja Freddelle neljä kristallista viskilasia ja pullon ruisviskiä paikallisesta tislaamosta, ei nekään nyt ihan ilmaisia olleet.


Nukke, hiusharja ja yöpaita - veroineen ja toimituskuluineen $197 (175 euroa)



Mun pitäis ihan aikuisten oikeesti täyttää noi paperit tossa vieressä. Pyykit me tehtiin jo yhdessä lauman kanssa. Sunnuntaiskumppa kuplii lasissa sillä alkaahan viikko paljon mukavammin kuplivalla. 

aikuisten lauantaikivaa 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.