Siirry pääsisältöön

26 aihetta kiitollisuuteen - äänioikeus


 

Harva meistä suomalaisista ajattelee äänioikeutta sen kummemmin. Se nyt vaan on sellaista mikä jokaisella on vähän kuin syntymäoikeutena ja riittinä aikuisuuteen. Ehkä juuri siksi, jättää kolmannes suomalaisista äänestämättä - syystä tai toisesta. Koetaan ettei omalla äänellä ole merkitystä tai ehkä ajatellaan jopa että äänestämättä jättäminen on omalla tavallaan ääni sekin.

 

Onko äänestämättä jättämisessä ehkä kysymys myös siitä että suomalainen onnela on sen verran tasainen että kaikki on kuitenkin ihan kohtuullisen hyvin, äänesti tai ei? Loppupeleissä vasen ja oikea ovat kumpikin kohtuullisen maltillisia ja leikkivät ihan nätisti keskenään. Suomessa suomalaisilta ei myöskään kysytä mielipidettä useimpiin päätöksiin vaan päätökset tekevät suomalaisten puolesta kansanedustajat.

 

Oman kokemuksen mukaan suomalaiset suhtautuvat kuitenkin äänestämiseen vakavuudella ja Suomessa äänestetäänkin enemmän kuin monessa muussa maassa onhan suomen äänestysvilkkaus sijalla yhdeksän koko maailmassa. Minulle äänestäminen on aina ollut kunnia-asia ja kansalaisvelvollisuus.

 

Äänioikeuteen, tai itseasiassa siihen ettei sitä yhtäkkiä olekaan, törmää tosissaan oikeastaan ensimmäistä kertaa muuttaessaan ulkomaille, toiseen maahan, paikkaan missä et ole oikeutettu äänestämään. Eihän se nyt niin iso juttu ole jos asut maassa vuoden tai kaksi, mutta entä kun vuodet vierivät ja haluaisit vaikuttaa oman maasi asioihin mutta et saa? Kenestä tulee kuvernööri, entä kansanedustaja tai presidentti? Naapurustossasi äänestetään uuden koulun rakentamisesta mutta sinulta ei kysytä - et ole kansalainen. Entä pitäisikö tuloveroa laskea vai nostaa? Rakentaa uusi moottoritie? Kaupunkijunarata? Katsot vierestä ja toivot että sinulla olisi oikeus vaikuttaa niihin asioihin jotka väistämättä kuitenkin vaikuttavat sinun elämääsi.

 

Sain Yhdysvaltain kansalaisuuden syksyllä 2009 ja olen ehtinyt äänestämään monen monituista kertaa. Olen nähnyt läheltä vaalivuosia ennen ja jälkeen äänioikeuden, haaveillut äänestämisestä ennen kuin sain äänestää. Vaaleja on tullut ja mennyt mutta tämä vuosi on monella tapaa poikkeuksellinen. Äänestysvilkkaus on ollut suurempaa kuin vuosiin ja jo pelkästään ennakkoäänestyksessä ehdittiin antaa miltei 100 miljoonaa ääntä, se on jotakuinkin 72% kaikista 2016 vaaleissa annetuista äänistä. Nämä vaalit otetaan tosissaan. Ensimmäistä kertaa myös some täyttyi kuvista joissa äänestyslipuke tiputetaan keräyslaatikkoon ja sinäkin aamuna kun tiputin auton ikkunasta sinne laatikkoon meidän lipukkeet oli kaupungintalon edustalla hitaasti liikkuva jono autoja - äänestämässä.

 

Äänioikeus on siis todellakin oikeus. Olen kiitollinen siitä että minä saan oman ääneni kuuluviin ja olen mukana tekemässä päätöksiä, oli lopputulos sitten mieluinen tai ei.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...