Siirry pääsisältöön

koirajuttuja

Aamulla pestään hampaat.


Muutaman kerran viikossa pakkaan Martan aamulla autoon. Martan mukana kulkee sen työasu – palveluskoiraliivi – remmi ja herkkupussukka, ja koira joka ennen inhosi autoilua hyppää nyt Volvon perään reippaasti. Se tietää lähtevänsä hommiin.

Me tehdään Martan kanssa ihan tavallisia asioita, tai siis ei koirille tavallisia, mutta meille ihmisille arkipäiväisiä. Saatetaan käydä ruokakaupassa, ostoskeskuksessa ostamassa vaatteita tai vaikka sovittelemassa kenkiä. Toisinaan käydään kahviloissa tai ravintolassa. Martta opettelee olemaan huomaamaton. Se osaa jo liikkua sujuvasti ostoskärryjen vieressä ja jättää ruokakaupan herkut haistelematta ja maistelematta. Lattialle tipahtanut herkku jää lattialle. Istuessani kahvilassa murustelen tavattomasti jotta saan tarjotuksi Martalle kiusauksia ja kerta toisensa jälkeen koira väistelee mun asettamat ansat.

Ruokaostoksilla.

Kun sisustusliikkeessä istahdan valitsemaan maalimalleja sisustusneuvojan kanssa, istahtaa Martta pyytämättä mun tuolin viereen. Jutun venyessä se käy makuulle, mutta pysyy paikallaan huolimatta toisen asiakkaan koirasta ja ohikulkevasta pariskunnasta. Koira ei myöskään yritä tervehtiä myyjää, myyjä sen sijaan ihastelee koiraa työtoverinsa kanssa, mutta kunnioittaa Martan työasua eikä tervehdi koiraa. Välillä Martta vilkaisee mua, ja mä tarjoan sille vahvistavan lauseen; hyvin menee! Haastavan ohituksen kohdalla se saa palkinnon suoritettuaan tehtävänsä. Portaikossa iso peili hämmentää ja Martta yrittää päättää onko siellä toinen koira töissä.

Se iso peili.


Kahvilassa se jonottaa mun kanssa kahvia tervehtimättä ketään. Yritän valita paikkoja joissa on ihmisiä ja jossa jonossa seisoo joku niin edessä kuin takanakin. Meidän istuuduttua Martta hakeutuu pöydän alle tai mun tuolin viereen makuulle sen sijaan että kerjäisi vieressä istuvan lapsiperheen murusia. Välillä se vilkaisee kysyäkseen että kauanko mä meidään hörppiä sitä kahvia ja juoruilla ystävän kanssa. Hetki venyy vartista tuntiin ja toiseenkin. Martta jaksaa odottaa. Se käy mun mukana vessassa ja palatessa asettuu takaisin samaan paikkaan.

Vaateliikkeessä se kulkee rekkien välissä ja istuu aina kun pysähdyn. Sovituskopissa se istuu ja odottaa mun kokeillessa erilaisia yhdistelmiä. Se odottaa mua kopissa kun käyn isomman peilin luona, tai haen vielä ne yhdet housut.

Vessoissa on äänekästä ja ahdasta.

Martan koulutus nojaa puhtaasti onnistumisiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä ettei Martalta vaadita enempää kuin mihin se pystyy ja kun se saa kokemuksia hyvin menneistä tilanteista, on työnteko kivaa ja rentoa. Koiran saaman palutteen tulee olla positiivista, sillä positiivisesta palautteesta ja onnistumiskokemusten vahvistamisesta syntyy paras tulos. Pakottamalla, kieltämällä ja vaatimalla sellaista mihin koira ei pysty syntyy vain stressaantunut ja ahdistunut koira jolla ei ole aavistustakaan miten sen pitäis toimia.

Entä voiko kaikista koirista tulla opaskoiria jos niitä oikein kasvattaa ja kouluttaa? Ei. Sinnikkyydellä ja työllä pääsee pitkälle, mutta loppujenlopuksi palataan samaan kysymykseen, miten koira itse suhtautuu työhön? Stressaantuuko se meluisissa paikoissa? Miten se pärjää ympäristössä jossa on hälinää, ihmisiä ja arvaamattomia kolahduksia? Ärsyketulva kun on koulussa, kauppakeskuksessa tai täydessä ravintolassa aika ääretön, ja loppupeleissä harva koira kestää sitä.

Palveluskoiria näkyy täällä verrattain paljon jo ihan senkin takia että palveluskoiran käsite on laaja. On terapiakoiria sairaaloissa, lentokentillä ja vanhainkodeissa. Henkistä tukea tarjoavia eläimiä "emotional support animal" joiden tehtävä on auttaa psyykkisesti sairaita ja erilaisiin tehtäviin koulutettuja perinteisiä palveluskoiria. Toisaalta koiria on muutenkin kaikkialla, ja suhtautuminen ihmisen neljalkaiseen kaveriin on mutkatonta ja lämminhenkistä. Töissä olevaa koiraa kunnioitetaan samaten kuin sen työrauhaa, eikä työtätekevään koiraan kukaan ota kontaktia. Vanhemmat neuvoo lapsiaan; katso, sillä on päällä liivi jossa sanotaan että se on töissä, eikä koiran työrauhaa saa häiritä.

Joskus pitää odottaa pitkään. 



Mulla sen sijaan löytyy juttuseuraa oikealla ja vasemmalla. Koulutuksessa oleva koira kiinnostaa ja vastailen kysymyksiin laidasta laitaan. Keskimäärin katselen myös kännyköitten ruuduilta valokuvia kaupan kassan, ohikulkijan tai kahvilassa istujan koirista. Multa kysytään mistä tietää voiko koirasta kouluttaa palveluskoiran? Mitä koulutus maksaa? Paljonko valmis koira maksaa jos sellaisen tarvitsee? Mistä mä tiedän mitä sille pitää opettaa? Millainen se on vapaalla? Mihin Martta menee sit kun se on valmis? Moni vaikuttaa helpottuneelta kun kerron että Martta jää meille, Tättiksen avuksi. 

Illalla ahdistunut ja kipeä lapsi tarvitsee Marttaa. Martta käy makuulle kuumeisen tytön päälle ja tarjoaa turvallisuudentunnetta painollaan, kaikilla 23 kilollaan.

Vapaalla Martta on ihan tavallinen koira, tai ainakin melkein. 








Kommentit

  1. Jos joku on oikeutettu avustajakoiraan, saako siihen jotain tukea tai etuutta (vapautksen koiraverosta?) Yeitän hahmottaa tätä konseptia...vaikka ne kyll ätiedä sitäkään, iten homma täällä toimii. Tiedänbettä yhdet puolitutut kouluttavat itse itselleen hypokoiraa, kaikki muut avustajakoirat tulee valmiina pakettina . Kai
    Tosi kiinnostavia nää koulutusjutut kyllä, ja teillä on ilmeisen oppimismyönteinen koira

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avustaja- tai palveluskoiran saaminen vaati lääkärin määräyksen eli todisteen siitä että henkilö tarvitsee koiran.

      Kun tarve on todettu ja todistettu, voi koiransaada seuraavin tavoin:
      1. Ottaa yhteyttä palveluskoiria kouluttaviin järjestöihin ja anoa itselleen koiraa sitä kautta. Prosessi on usein pitkä ja koiran saaminen saattaa kestää useita vuosia. Koirien kouluttamista rahoitetaan julkisin varoin ja lahjoituksin, ja yhden koiran koulutuksen hinnaksi arvioidaan noin $30.000. Koira ei kuitenkaan maksa käyttäjälleen mitään.
      2. kouluttaa koira itse tai antaa jonkun läheisen kouluttaa koira. Tätä näkee jonkin verran, mutta toki siihen tarvitaan osaava kouluttaja ja se oikeanlainen koira.
      3. maksaa ammattikouluttajalle ja koulututtaa koira.

      Palveluskoirasta ei tarvitse maksaa koiraveroa niin kauan kuin koira on työikäinen. Toisaalta koiravero ei nyt täällä muutenkaan päätä huimaa, sillä steriloidun koiran koiravero on meidän kunnassa $30/vuosi.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...