torstai 23. maaliskuuta 2017

sitten kun on huomenna

Luokassa on hiljaista. Suurin osa on lounaalla jossakin, osa syö omia eväitään. Pöydillä on läppäreitä, joku puhuu puhelimeen. Näistä ihmisistä on kolmessa viikossa löytynyt uusia ystäviä, vähintäänkin tuttavia. Hengähdystaukojen aikana käy loputon puheensorina; mihin sä meet töihin? Mitä meinaat tehdä? Ai huvikseen vaan kävit kurssin? Oletko jo haastatellut? Minkälaiset ehdot sait? Entä koulutusohjelma? Katso, tässä on mun lapset-koira-koti! Parkkipaikan autot on yhdistyneet omistajiinsa. Osa kulkee kouluun useamman tunnin matkan päästä, muutama tulee läheltä. Moni kadehtii meidän lähellä asujien koulumatkaa. Tänään vielä viimeinen koe ja ensi viikolla toivottavasti siihen osavaltion omaan lisenssitestiin. Iltaisin treenaan siihen, sataneljäkymmentä kysymystä.

aamupäivän luento


Seinällä on kymmenen ohjetta aloittelevalle kiinteistövälittäjälle.

Me selvittiin. Tättis sanoi aamulla vähän harmistuneena että just kun hän on tottunut, pitääkin taas totutella siihen etten olekaan koulussa... Mä yritän sanoa että tiesithän sä että tää on vaan vajaat kolme viikkoa. – Silti, juuri kun ehti sopeutua uuteen, pitää taas sopeutua seuraavaan.

Ensi viikolla olen kaksi iltapäivää opettamassa tiedeaineita poikien luokassa. Perjantaina mulla on eka sijaisuus.

Kotona mua odottaa keittiön pöydällä parikymmensenttinen läjä papereita. Kirjeitä, postia ja koulusta kotiin kulkeutuneita monisteita. Meidän vaatehuoneen lattialla on pyykkikori täynnä puhdasta pyykkiä odotamassa paikoilleen laittamista.


Tuntuu siltä kuin olis ollut useamman viikon matkoilla. Kaikki on vähän rempallaan ja odottamassa, lykätty syrjään – sitten kun... Sitten kun on huomenna. Sitten kun koulu on ohi. Siihen on kolme ja puoli tuntia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.