Eilen illalla
pakkasin laukkuun lyijykyniä, kuulakärkikynän ja korkkaamattoman vihkon. Edessä
kolmen viikon tehokurssi - sellainen kuin joskus lukiovuosina oli
valmennuskurssit – tavoitteena läpäistä se LKV koe meidän osavaltiossa. Mulla ei ole aavistustakaan siitä mitä on edessä.
Niin kuin
jokainen vanhempi tietää on lapsilla taianomainen taito sairastua aina silloin
kun ei pitäis ja niinpä minäkin jätin tänään kuumeisen lapsen kotiin. Kaksi
kuukautta mulla on ollut aikaa hoitaa niitä. Kaksi kokonaista kuukautta, ja kun
mun lopulta oikeesti pitää olla jossakin tärkeessä niin tottakai ne on kipeenä –
aina.
Perjantaina kun
koulusta soitettiin ja käskettiin hakea Tättis kotiin kesken päivän, mä olin
totaalisen vakuuttunut että sen sairaus on puhtaasti henkistä laatua ja liittyy
mun kurssin alkamiseen. Kotona kuumemittari puhui karua kieltään ja valitettavasti
todisti että se on ihan oikeasti sairaana. Sunnuntaina kiikutin sen lopulta
lääkäriin toivoen salaa että ne löytää siltä vian joka vaatii antibiootteja,
niin että se paranis nopeemmin ja mä saisin tuupattua sen takaisin kouluun. Ei
löytynyt. Ei ollut pissistä sen enempää kuin korvatulehdusta tai angiinaakaan.
Viirus. Perhanan viirus. Ei auta kuin potea ja kärsiä.
Fredde
järjestelee kalenterinsa uudestaan ja jää kotiin mun ajaessa aamulla kurssille.
Meitä on koolla
sekalainen seurakunta ihmisiä. Kiinalainen joka on muuttanut maahan muutamaa
viikkoa aiemmin. Nainen joka näyttää siltä että sen ehdonalaisvalvoja on
vaatinut sitä hankkimaan koulutuksen. Poika joka näyttää korkeintaan
kolmetoistavuotiaalta. On posteljooni, baarimikko, sairaanhoitaja. Talkkari,
kotiäiti, sisustussuunnittelija. On juristi, on johtaja. Yksi ajaa aamuisin
kouluun monta sataa mailia. Toinen tulee kulman takaa. Kolmas lautalla
saaristosta. Aika monella ei ole koskaan aikomustakaan tehdä töitä
kiinteistövälittäjänä.
Päivä on täynnä kiinteistö-
ja sopimuslainsäädäntöä. Mitkä on vuokraisen oikeudet? Entä
vuokrasopimustyypit? Kenelle kuuluu maa-alueelta löytynyt öljy? Entä voiko
osavaltion haastaa oikeuteen äänimelusta? Jos Mari testamenttaa talonsa
Samille, kuka perii Samin? Kuka omistaa joessa virtaavan veden? Kotitehtäväksi
tulee perehtyä huomisen materiaaliin, kerrata tämänpäiväiset ja tehdä 70
tehtävää.
Kotona mua
odottaa yhden kuumeisen lapsen sijasta kaksi kuumeista lasta. Tottakai just nyt.
Mykkänä ihailusta! Aikamoista opiskelua tiedossa. Saattaisin itkeä, jos toi koskis mua :D
VastaaPoistaOnneksi olet fiksu ja selviät ja susta tulee paras myyjä ikinä.
Toi sairastelu on kyllä peestä. MIten ne osaakin sen ajoittaa juuri noin. Saat olla onnellinen miehestä,joka sumplii aikataulunsa. Ei ole itsestäänselvää.
Einari epätoivo oli aika lähellä kurssin ekan aamupäivän aikana. Tahti on nopea ja hetkittäin tuntui etten tajua mistään mitään. Kiitos kannustuksesta, sitä tarvitaan!
PoistaJa joo, Fredde on maailman paras mies.
Moikka, saat nyt pitkähkön kommentin...
VastaaPoistaLöysin blogisi vajaat pari viikkoa sitten ja olen kahlannut kaikkia kirjoittamiasi tekstejä läpi – vielä noin vuoden ajalta lukematta. Tapasi kirjoittaa on ihana, teidän perheenne vaikuttaa upealta ja lapset parhailta. Kaikki erityislapsiin liittyvä on kiinnostanut mua aina. Autismi on tosi kiehtova aihe ja ADHD:stä on läheistä kokemusta, mullakin se todettiin muutama kuukausi sitten (tosin ilman hyperaktiivisuutta). Niin ja erityislapsiperhearjesta on kokemusta oman erityisyyden (olen sokea) kautta sekä sit myös meidän perheessä asuneiden sijaislasten kautta. Teidän Martta vaikuttaa koiralta, josta tulisi ihan paras opaskoira. Onneksi sillä on tärkeä tehtävä luvassa jo muutenkin. :) Niin ja Seatle kuulostaa todella mukavalta paikalta asua.
Sun blogisi myötä ajatus ulkomaille töihin lähtemisestä alkoi kiehtoa enemmän. Mä opiskelen ohjelmointialaa ja mies työskentelee samalla alalla myös. Ollaan me joskus vitsinä heitelty, että ehkä muutetaan jonain päivänä Kaliforniaan koodaamaan, mutta oikeena vaihtoehtona en sitä ole kyllä pitänyt. Mun englannin kielitaitoni on niin huono, ettei ulkomailla työskentely olis oikeasti mahdollista. Mä kuitenkin haluan parantaa sitä ja haluan myös pelata jalkapalloa (haha, näin sanottuna nää ei tunnu liittyvän mitenkään toisiinsa!). Suomessa sokkojalkapallon pelaaminen ei käytännössä ole mahdollista, mutta Englannista löytyy the Royal National College for the Blind, jossa on jalkapalloakatemia. Siellä siis pääsisin pelaamaan futista ja ihan varmasti oppisin enkkuakin samalla. RNC:n lukukausimaksua (Englannin ulkopuolisille opiskelijoille 30 000 puntaa) varten keksin hakea Holman Prize -apurahaa: yksi näkövammaisjärjestö San Franciscossa antaa 25 000 dollaria sokeiden unelmien toteuttamiseen. Apurahan hakeminen vaati 1,5 min pitchausvideon englanniksi ja siihen se meinas mun kohdallani kaatua. Etenkin englannin puhuminen on musta kauheaa, järjettömän ahdistavaa ja kaikkea. Mutta sitten mä löysin sun blogin, luin parissa päivässä kai vuoden kirjotukset ja mietin, että olishan se siistiä olla töissä ja asua jossain Seatlessa ja sitä varten pitäis se englanti hallita paremmin... Niin mä päätin rohkaistua ja vääntää sen videon, koska olishan se nyt tyhmää, jos heittäisin hukkaan mahdollisuuden saada tollanen apuraha.
Niin että kiitos blogista ja kiitos siitä loppusysäyksestä, joka sai mut lopulta oikeasti hakemaan Holman Prize -apurahaa, vaikka englanniksi julkisella videolla 1,5 min puhuminen kauhistutti mua etukäteen ihan järjettömästi ja edelleen se tuntuu yhdeltä rohkeimmalta asialta, jonka oon elämässäni tehnyt. Kirjoitin blogissani tästä apurahan hakemisesta yms: http://ronjaoja.blogspot.fi/2017/03/holman-prize-apurahalla-kohti.html Koska apurahan saajiin vaikuttaa myös "yleisöäänestys" ja YouTube-videoiden tykkäily, arvostaisin suuresti, jos käyt tykkäilemässä. :)
Että niin. Viimesen vajaan parin viikon aikana mä en ole lukenut yhtään kirjoja, koska luen sun blogiasi jatkvuasti. Sait siis yhden kestolukijan lisää. <3
Oi kiitos! Mä olen täysin mykistynyt siitä että mun kirjoitukset on sysänneet sut lähemmäksi sun unelmaa! Aivan super, hyper ihanaa ja mahtavaa!!! Tottakai käyn tykkäämässä sun hakemusta ja äänestämässä että saat apurahan.
PoistaSeattle on ihana kaupunki. Kaliforniassa on toki aurinko, mutta noin muuten täällä on asiat aika kohdillaan ja täällähän se koodarin paratiisi taitaa nykyään olla ;)
Tervetuloa lukemaan ja toivottavasti apurahahakemus natsaa! Muista että murtaen puhuttu englanti (broken English) on maailman puhutuin kieli.
Ihan mahtava video! Saanko mä yrittää haalia sulle lisää ääniä?
PoistaKiitos! :) Ja ehdottomasti joo saat yrittää haalia mulle lisää tykkäyksiä! Kaikki otetaan ilolla vastaan.
PoistaGo Ronja go! :)
PoistaHei, täällä taas tää huono kommentoija, joka nyt kyllä ylittää itsensä.
VastaaPoistaIhan ekaksi haluan kertoa, että kävin myös tykkäämässä Ronjan videosta. Toivottavasti Ronja saa stipendin!
Toiseksi on pakko sanoa, että olen todella ilahtunut blogin päivittymistahdista. Tästä on tullut se blogi, jonne klikkaan aina ensimmäisenä katsomaan onko tullut päivitystä. Olen saanut ilahtua jo monta kertaa. =)
Kiitos sullekin videon tykkäyksestä! :) Ihanaa, kun niin monet haluaa tukea mun unelmaani. <3
PoistaKiitos Tarzan! Yritetään pitää tahtia yllä, vaikka nää kolme viikkoa voi olla vähän haasteellisia... :)
Poista