Siirry pääsisältöön

unelmahommissa?

Kevätaamuissa on parasta aamulenkki Martan kanssa. Koko maailma on vielä unessa ja silti aamun ensimmäiset auringonsäteet heijastuvat lammen pinnasta. Ilma on vielä yön jäljiltä kirpeä. Martta herättää lammella torkkuvan kanadanhanhipariskunnan ja närkästyneinä moisesta ne kaakattavat kovaäänisesti ennen kuin suuntaavat lentoon ja jonnekin toisaalle. Jäljelle jää kaksi sorsaa jotka hämmentyneinä tarkkailevat hanhien käytöstä. Sorsat jäävät, onhan Martta niille tuttu. Näitä hetkiä kaipaan talven pimeinä aamuina.



Tänä viikonloppuna olen ollut töissä – koko viikonlopun. Oikeastaan koko perhe on tehnyt mun kanssa töitä ja Kentsun palkkasin pirtelöpalkalla mun assariksi. Pieni mies kun selkeästi tuntee vetoa tähän alaan. Omasta näkökulmasta ja neitseellisellä kokemuksella tää on ihan kuin olis unelmahommissa, yhtäaikaa töissä ja kotona, töissä ja perheen kanssa. Kuin huomaamatta parille päivälle on rullaantunut aktiivista työaikaa reilusti toistakymmentä tuntia, eikä kukaan edes valita.



Lauantaina me kierrettiin asuntonäyttöjä. Seitsemän kotia, kaksi aluetta, hintaluokka $799.000-$1.025.000. Kaikki suurinpiirtein saman kokoisia ja suurin ero oli rakennusvuodessa. Ne kolme kotia joiden hinta nousi korkeammaksi olivat uudempia ja neljä kodeista oli rakennettu 80-luvulla. Kierrettiin ja katsottiin, mä tein muistiinpanoja ja kysyin Freddeltä mikä sen mielipide on. Oli mukavaa sparrata sen kanssa; a) vai b). Ottaisko sen jossa kylpyamme oli keskellä makkaria ja talossa kolme portaikkoa? Vai sen jossa oli koti neljässä tasossa, piha rinteessä ja mahtava sijainti? Entä se joka oli keskellä kivaa aluetta, mutta aika ison remontin tarpeessa? Kentsu tykkäs siitä jossa oli kylpyamme keskellä huonetta ja kierreportaat, olihan talo kuin suoraan seikkailusta.



Sunnuntaina me tehtiin sitä samaa. Tällä kertaa katsottiin aluetta jolla on ikäraja, alle 53-vuotias ei voi ostaa alueelta asuntoa, eikä asunnossa saa vakituisesti asua lapsia. Verohelpotusten myötä hintaluokka oli $415.000-$1.098.500. Alue on meidän asuinalueen kyljessä ja me kutsutaan sitä hellästi mummolaksi. Kysymys oli taas, minkä ottaisit? Ekan vai tokan? Neljännen vai viidennen? Kysymykset ryhmittelin hintaluokan mukaan. Kentsun mielestä se eka, joka oli kerrostalossa, oli mahtava – paras – vaikka omakotitalossa kasvanut lapsi vähän pohtikin mitä niitten muitten ovien takana oli. Niin oli se viimeinenkin hieno, se jossa oli parveke sisällä ja tilaa omistajan taidekokoelmalle. Fredde olisi muuttanut tokavikaan, aika hulppea mummola sekin.



Kotona virittelin nettisaitteja ja lähettelin sähköposteja. Olin töissä vaikka tuntui etten ollutkaan. Varasin viikolle kampaajan ja sovin tapaamisia sinne ja tänne. Huomenna ajattelin olla ekaa kertaa koko päivän toimistolla, ja tilailla vähän markkinointimateriaaleja.  




Ollipolli hiipii alakertaan, kiipeää syliin ja kuiskaa mun korvaan: ”Laittaisitko mulle vohveleita?” Huulille ensimmäisenä hiipivä ”en” vaihtuu hetkessä kylläksi, kukapa ei haluaisi aloittaa viikkoaan vohveleilla, eikä siinä nyt niin kauaa mene. Sekoitan taikinan raudan lämmetessä ja mies kaivaa kaapista kaiken tarpeellisen; nutellaa, hilloa, voita ja vaahterasiirappia. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi