Siirry pääsisältöön

unelmahommissa?

Kevätaamuissa on parasta aamulenkki Martan kanssa. Koko maailma on vielä unessa ja silti aamun ensimmäiset auringonsäteet heijastuvat lammen pinnasta. Ilma on vielä yön jäljiltä kirpeä. Martta herättää lammella torkkuvan kanadanhanhipariskunnan ja närkästyneinä moisesta ne kaakattavat kovaäänisesti ennen kuin suuntaavat lentoon ja jonnekin toisaalle. Jäljelle jää kaksi sorsaa jotka hämmentyneinä tarkkailevat hanhien käytöstä. Sorsat jäävät, onhan Martta niille tuttu. Näitä hetkiä kaipaan talven pimeinä aamuina.



Tänä viikonloppuna olen ollut töissä – koko viikonlopun. Oikeastaan koko perhe on tehnyt mun kanssa töitä ja Kentsun palkkasin pirtelöpalkalla mun assariksi. Pieni mies kun selkeästi tuntee vetoa tähän alaan. Omasta näkökulmasta ja neitseellisellä kokemuksella tää on ihan kuin olis unelmahommissa, yhtäaikaa töissä ja kotona, töissä ja perheen kanssa. Kuin huomaamatta parille päivälle on rullaantunut aktiivista työaikaa reilusti toistakymmentä tuntia, eikä kukaan edes valita.



Lauantaina me kierrettiin asuntonäyttöjä. Seitsemän kotia, kaksi aluetta, hintaluokka $799.000-$1.025.000. Kaikki suurinpiirtein saman kokoisia ja suurin ero oli rakennusvuodessa. Ne kolme kotia joiden hinta nousi korkeammaksi olivat uudempia ja neljä kodeista oli rakennettu 80-luvulla. Kierrettiin ja katsottiin, mä tein muistiinpanoja ja kysyin Freddeltä mikä sen mielipide on. Oli mukavaa sparrata sen kanssa; a) vai b). Ottaisko sen jossa kylpyamme oli keskellä makkaria ja talossa kolme portaikkoa? Vai sen jossa oli koti neljässä tasossa, piha rinteessä ja mahtava sijainti? Entä se joka oli keskellä kivaa aluetta, mutta aika ison remontin tarpeessa? Kentsu tykkäs siitä jossa oli kylpyamme keskellä huonetta ja kierreportaat, olihan talo kuin suoraan seikkailusta.



Sunnuntaina me tehtiin sitä samaa. Tällä kertaa katsottiin aluetta jolla on ikäraja, alle 53-vuotias ei voi ostaa alueelta asuntoa, eikä asunnossa saa vakituisesti asua lapsia. Verohelpotusten myötä hintaluokka oli $415.000-$1.098.500. Alue on meidän asuinalueen kyljessä ja me kutsutaan sitä hellästi mummolaksi. Kysymys oli taas, minkä ottaisit? Ekan vai tokan? Neljännen vai viidennen? Kysymykset ryhmittelin hintaluokan mukaan. Kentsun mielestä se eka, joka oli kerrostalossa, oli mahtava – paras – vaikka omakotitalossa kasvanut lapsi vähän pohtikin mitä niitten muitten ovien takana oli. Niin oli se viimeinenkin hieno, se jossa oli parveke sisällä ja tilaa omistajan taidekokoelmalle. Fredde olisi muuttanut tokavikaan, aika hulppea mummola sekin.



Kotona virittelin nettisaitteja ja lähettelin sähköposteja. Olin töissä vaikka tuntui etten ollutkaan. Varasin viikolle kampaajan ja sovin tapaamisia sinne ja tänne. Huomenna ajattelin olla ekaa kertaa koko päivän toimistolla, ja tilailla vähän markkinointimateriaaleja.  




Ollipolli hiipii alakertaan, kiipeää syliin ja kuiskaa mun korvaan: ”Laittaisitko mulle vohveleita?” Huulille ensimmäisenä hiipivä ”en” vaihtuu hetkessä kylläksi, kukapa ei haluaisi aloittaa viikkoaan vohveleilla, eikä siinä nyt niin kauaa mene. Sekoitan taikinan raudan lämmetessä ja mies kaivaa kaapista kaiken tarpeellisen; nutellaa, hilloa, voita ja vaahterasiirappia. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

kuusitoista

Tiesin että tässä kävisi näin ja silti ne väkisin esiin puskevat kyyneleet pääsivät yllättämään. Sellainen sekoitus iloa, onnea, ylpeyttä ja luopumisen tuskaa uuden ajanjakson edessä. Minun lapseni, minun ihana, ihana lapseni. Minä. Rakastan sinua niin ettei siihen löydy edes sanoja, että se tuntuu fyysisenä kipuna. Sinä. Minun rakas, rakas lapseni. Tättähäärä. Minä muistan kuinka silloin kauan sitten takerruit minuun lastensairaalan ovella terapeutin päättäväisesti kantaessa sinut sisälle. Minä jäin ulos ja itkin. Minun koko kehoni halusi josta sinun perääsi, tuntui kuin joku olisi repinyt irti osan minua. Minä muistan kuinka kuljit hattu keikkuen eskarin orientaatioon ja me seurasimme perästä. Minä muistan. Minun koko kehoni muistaa.  Keskiviikkona sinä täytit kuusitoista. Tulit vähän unenkarheana alakertaan, halasit ja moiskautit pusun ensin minulle, sitten isälle. Hymyilit kun näit sinulle katetun aamiaisen ja ojensit läppärisi isälle sanoen: ”Tekisin itse, mutta tartten sun aj...