Siirry pääsisältöön

ihana loma



Sataa, sataa aina, aina vaan, katollakin pisarat rummuttaa. Ainoa sateeton hetki tais olla se kymmenen minuuttia eilen iltaseitsemältä. Muuten on satanut. On ripotellut pieniä pisaroita, räiskinyt maahan suuria ja painavia. Tänä aamuna tuuli pyörittää kaatosadetta niin että kolmessa minuutissa olen kauttaaltaan märkä seistessäni odottamassa Marttaa. Niin märkä että kuivaan hiukset pyyhkeeseen ja vaihdan kuivat vaatteet ylle.





Me käydään ostamassa kunnon sadevarusteet ja jatketaan elämää sateessa kumisaappain ja sydvestein. Kaupan myyjä toteaa että meillä on sentään paempi sää kuin heillä oli kevätlomaviikolla. Kysyn mitä silloin tapahtui? Tornado, hurrikaani, lunta vai kaikki yhdessä? Tättis on innoissaan sen uusista sadehousuista ja turkoosista sadetakista. Mä ostan kurahousut myös itselleni, ja sydvestin, olen aina halunnut sydvestin.



Onneksi vaihdettiin isompaan taloon tällä kertaa, eikä otettu sitä samaa. Sitä jossa käydään lähinnä nukkumassa kun päivät kuluu ulkona. Tällä kertaa majapaikalla on todella väliä ja pihan palju on kovassa käytössä. Isommassa talossa mahtuu yläkertaan rakentamaan majoja ja pelaamaan pelejä. Kentsu tykkää lukea kirjaa alakerran suurella pehmeällä sohvalla. Sillä samalla jolla mä otan Martan kanssa päikkärit. Illalla löydän peiton alta följan. Huumorin kukka kukkii siis sateellakin.




Rannalla on hiljaista sateen ajaessa matkailijat lomakaupungin huvituksiin. Nelimetriset aallot tyrskyvät vedenalaisiin dyyneihin surffajien uhmatessa niin sadetta kuin aaltojakin. Tättis rakastaa merta ja aaltoja, ja seisoisi tuntikaupalla katsomassa meren loputonta pauhua. Niin on ollut aina. Mulla on kuvia kaksivuotiaasta seisomassa rannalla tuijottamassa merta loputtomiin. Se kysyy multa kuinka pitkälle saa mennä ja annan luvan ottaa vielä kymmenen askelta. Martta pyörii ympärillä halkonsa kanssa.





Sisällä ripustetaan sadevaatteet kuivumaan kaiteelle ja pelataan muutama erä twisteriä. Tättis viihtyy paljussa yksikseen useamman tunnin. Illalliseksi paistetaan pihvit ja jälkkäriksi syödään leipomosta haetut pullat. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...