lauantai 1. huhtikuuta 2017

kaikenlaisia hommia

Illalla paimennan heikolla menestyksellä Kapteeni Amerikkaa ja sen kaveria Haukansilmää sänkyyn. Aina kun saan ne sinne lastenhuoneen kerrossängyn suuntaan jompikumpi livahtaa takaisin hakemaan jotakin mikä vielä puuttuu. Siinä säätäessä huomaan toisen pojan paidassa harmaita läiskiä siinä missä kuuluisi olla sinistä. Olen melko varma siitä että mun viikatessa sitä kaappiin muutamaa päivää aiemmin paidassa ei ollut näitä värivirheitä ja suuntaan kysyvän katseeni näihin kahteen supersankariin. Onko kenelläkään mitään aavistusta mitä tälle paidalle on tapahtunut? Vaaleahiuksinen supersankari katsoo veljensä paitaa hämmentyneenä ja vastaa: ”Me vaan leikittiin... Mä voin näyttää sulle mitä mä käytin pyssynä” Tässä kohdassa mä tiedän jo että ase on ollut aikuisten kylppärin alakaapista löytyvä valkaisuainepullo ja keskityn kysymään missä kaikkialla tätä ”asetta” on mahdollisesti käytetty – onneksi vaan siellä missä ei ole kokolattiamattoa. 

Me puhutaan siitä että pesuaineet ei ole lapsille, ja ettei siivouskaapeista voi hakea aseita, koska moni niistä purkeista sisältää myrkyllisiä asioita. Supersankari kysyy multa hiljaa että eikö ollut ihanaa että hän rehellisesti kertoi mitä oli tapahtunut, ja lisää sen jälkeen perään että onhan veli kuitenkin kunnossa, ettei se kuole siihen myrkkyyn. Nappaan pienen miehen syliin, moiskautan suukon sen poskelle ja kiitän sitä rehellisyydestä samalla kun lupaan että tällä kertaa meni vain paita. Alakerrassa sanon Freddelle että pesuaineet pitää laittaa takaisin lukkojen taakse koska Kentsu. On kevätloman ensimmäinen ilta.

Yhteen viikkoon on mahtunut paljon, niin paljon että se herättää yöllä ja tulee uniinkin. Niin paljon että öisin sängynvieressä on ollut lehtiö ajatuksia varten, listaa kaikesta mitä pitää vielä tehdä eikä saa missään tapauksessa unohtaa. Maanantaina istuin testikeskuksessa tekemässä koetta. 140 monivalintakysymystä kiinteistö- ja sopimuslainsäädännöstä. Kokeen läpäiseminen käynnisti jonkinmoisen hullunmyllyn.

Toimisto


Tiistaina


Käyn aamulla tekemässä sopimuksen välitysfirman kanssa. Jäsenyys kiinteistövälittäjien yhdistykseen $600, jäsenyys yhteiseen tietokantaan $400, kuukausimaksu markkinointimateriaaleista ja oikeudesta käyttää firman logoa $250, lisenssimaksu $140... mua huimaa ja suljen silmät ojentaessani luottokortin pöydän ylitse. Muistan kurssin opettajan sanat: tää on ihan sairaan kallis harrastus.

Iltapäivällä luotsaan ekaluokkalaisia luontopolulla. Me ollaan mittaamassa purojen lämpötilaa, jotta Kinderit voi laskea lohet virtaan kolmasluokkalaisten kanssa. Luokassa ennen lähtöä opetan niitä lukemaan lämpömittaria, me verrataan Celsiuksia ja Farenheiteja, puhutaan siitä ettei lämpömittaria voi laittaa taskuun ja harjoitellaan sekuntikellon käyttöä ajan mittaamiseen. Onko kolme minuuttia pitkä vai lyhyt aika? Se on lyhyt aika jos leikkii, mutta tosi pitkä kun sitä mitataan sekuntikellolla. Mä olen opettanut tän saman aiheen aiemminkin – Tättiksen luokalle – ja iltapäivä lasten kanssa tuntuu mukavalta, eikä kukaan edes putoa villinä virtaavaan puroon.

Koululta nappaan mukaani omien lasteni lisäksi yhden ylimääräisen meille leikkimään. Välipalaksi on tarjolla edellisen illan kakun jämiä, oltiinhan me juhlittu mun onnistumisia ja Tättiksen nokkahuilukokeen läpimenoa.

tän pitäis hei olla ainakin 7.2 Celsiusta tai 45 Farenheitia


Keskiviikkona


Tiputan lauman kouluun kaatosateessa ja ajan toimistolle. Istun neukkarissa toimiston koordinaattorin kanssa ja tutustun tuleviin työvälineisiini. Markkinointiohjelma, asiakashallintaohjelma, korporaation netti, Washingtoni netti. Saan tukun läksyjä; tee korporaation sivustoille oma sivu, tee osavaltiotason nettisivusto, avaa naamakirjasivusto ja instagram. Siivoa Linked-in ja liitä se edellisiin. Kirjoita itsestäsi “bio” – infoteksti. Varaa aika valokuvaukseen ja sormenjälkiin. Mieti mitä materiaaleja haluat tilata, tuleeko käyntikorttiin kuva vai ei? Lajittele kaikki vuosien aikana kertyneet kontaktit asiakashallintaohjelmassa.  Nähdään taas perjantaiaamuna!

Ajan lounaalle ystävien kanssa ja jatkan siitä matkaa toimistotarvikeliikkeen kautta lasten koululle. Minä urpo olen ostanut iltapäiväksi leffaliput ja sen sijaan että tekisin töitä syön karkkia ja katson Disneyn upeaa uuttuutta Kaunotar ja hirviö. Elokuvateatterista puheterapiaan ja puheterapiasta kotiin. Häädän lauman yläkertaan ja käärin hihat. Kello on kuusi illalla ja kai ne tarttis ruokkiakin. Freddellä on niin älyttömän kiireinen viikko ettei sen varaan voi laskea, se ei ole ollut henkisesti kotona päiviin. Aina välillä kysäisen siltä pöydän ylitse että koska se on ajatellut tulla kotiin, ja se vastaa että perjantaina.

elokuvateatterin edessä

Torstaina


Fredde tiputtaa lauman bussille ja mä ryhdyn hommiin. Luen kolmisenkymmentä infotekstiä ja muutaman artikkelin sellaisen kirjoittamisesta. Sen pitää olla henkilökohtainen, mutta ei liian henkilökohtainen. Sen pitää kertoa koulutuksesta, mutta kepeästi ja samalla antaa lisäarvoa – miksi just mä olen niin superhyvä? Photoshopissa heittelen firman logoa kuvien päälle ja editoin väliaikaisesta profiilikuvastani Kentsun pois. Päivitän puhelinnumeroita ja sähköposteja. Siivoan sitä Linked-iniä ja liitän senkin mukaan. Välillä ajan sormenjälkiin ja palaan takaisin. Tuntuu että tekemistä on sata kertaa enemmän kuin aikaa.

Yhdeltä mun pitää taas olla koululla. On toisen jannun luontoretkipäivä. Haalin varusteet kasaan, pidän oppitunnin luokassa ja sit lähdetään aurinkoiselle luontopolulle. Tiistaina satoi, tää on huomattavasti mukavampaa vaikka polulla on edelleen märkää. Yksi pojista pulahtaa puroon, mutta suuremmilta vahingoilta vältytään.

Tättiksen kaveri tulee meille leikkimään ja poimin neljä lasta kyytiin koulun päättyessä. Kotona laitan Freddelle tekstarin että mun täytyy mennä kuudeksi palaveriin mun mentorin kanssa. Palaveri on onneksi kulman takana, viereisessä pubissa. Häädän lapset yläkertaan ja saan ihan tyhmän mutsin leiman. Tättiksen kaverin mielestä meillä on tylsää ja välipalaksi tarjottu pannarikin on pahaa.

voiko tänne laskea lohia?


Perjantaiaamuna


Suuntaan taas toimistolle. Olen myöhässä. Aamu on ollut yhtä säätämistä lauman kanssa. Viimeinen koulupäivä ennen lomaa. Mulla on iltapäivällä valokuvaaja ja meikkiin menee enemmän aikaa kuin se tavalliset viisi minuuttia, pukeutumistakin pitää miettiä – mikä näyttää hyvältä valokuvassa? Aamianen jää syömättömänä pöydälle kun nakkaan Martan auton perään.

Me jatketaan perehdytystä erilaisiin tietokantoihin ja ohjelmiin. Tapaan pikaisesti esimieheni kanssa ja me suunnitellaan seuraavia askeleita. Lomanjälkeiselle viikolle. Loma tulee varmaan parhaaseen kohtaan koskaan.

Ehdin kuin ehdinkin pyörähtämään kotona syömässä sen pöydälle jääneen aamupuuron. Samalla ajastan naamikseen erilaisia postauksia; miten tehdään kevätsiivous! Parhaat investoinnit omaan taloon. Kiinalaiset sijoittajat Seattlessa. Onko talomarkkina ylikuumentunut.

Varttia vaille yksi seison koulun kansliassa tällä kertaa kulkukortti kaulassa. Mun ensimmäinen homma on olla valvomassa ekan ja neljännen luokan ruokavälituntia. Saan pikaohjeet toiselta välituntivalvojalta, radiopuhelimen ja alueeksi ison ruohokentän. Neljäsluokkalaiset pojat pelaa jalkapalloa – siis sitä amerikkalaista – ainoa sääntö on ettei saa taklata. Pojat pelaa hyvin. Kerran joudun menemään väliin tunteiden kuumetessa. Viereisellä hiekkakentällä ekaluokkalaiset pelaa sitä perinteistä jalkapalloa ja näen siellä omien poikien värikkäät paidat. Vilkutan ja ne vilkuttaa takaisin. Joku koputtaa mua selkään ja pyytää vessapassia, lauma tyttöjä kävelee mun luokse ja kysyy oonko mä Tättiksen äiti? Joo, oon mä. Ohimenevät pojat tunnistaa mut Kentsun äidiksi. Alakoulussa on vielä makeeta kun jonkun äiti on siellä töissä.

Seuraavaksi istun viidennen luokan luokkahuoneessa antamassa matematiikan tukiopetusta. Ensimmäiset kymmeneminuuttia menee tosin siihen että yritän itse ymmärtää ja kaivaa jostakin aivolokeroista lieriön tilavuuden laskemista voidakseni opettaa sitä jollekin muulle. Kellon soidessa suuntaan takasin kansliaan ja huikkaan lähteväni valokuvaukseen.

Me tavataan tutun kuvaajan kanssa joen varren puistossa. Se kuvaa mua Martan kanssa ensin penkereellä ja sitten hiekkarannalla. Me vaihdetaan kuulumisia ja sovitaan yhteismarkkinoinnista. Aurinko paistaa pilviverhon takaa, valo on kuulemma täydellinen. Päivätyönään Amy editoi Nike:n mainoskuvia.


Lopulta on perjantai-ilta. Edessä loma. Vaatehuoneen lattialle revityt vaatteet ja Tättiksen tekemä kymmenien palapelien jono kuuluu tunnelmaan 

rannalla valokuvaamassa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.