Siirry pääsisältöön

3286 päivää

pääsiäiskukat

Olet  3286 päivää vanha.
Siis 469 viikkoa ja 3 päivää.

Se on 8 vuotta ja 364 päivää, mukaanlukien 2 karkauspäivää,
tai 8 vuotta, 52 viikkoa ja 0 päivää.

Toisin sanoen, olet 107.97 kuukautta.
Eli 9 vuotias.

Synnyit torstaina, edellinen syntymäpäiväsi oli sunnuntai,
Ja seuraava syntymäpäiväsi on maanantaina – huomenna.


Tättiksellä oli perjantaina sen synttärit, tai siis se täyttää yhdeksän maanantaina, mutta ystävien kanssa juhlittiin yökyläilyin perjantaina. Maanantaina meillä on jonkinlainen horrorpäivä kummallakin Fredden kanssa. Fredden pitää olla jossain systeemissä jo aamukuudelta ja mä taas vastaavasti oon koulutuksessa iltakuuteen. Tättis päätti edellämainitusta syystä juhlia päiväänsä jo tänään, pääsiäisenä.

synttärikakkua ja pääsiäismunia


Pääsiäispupu toi lapsille – ja vähän aikuisillekin – hatullisen suklaamunia ja suklaiset pääsiäispuput. Kentsu heräsi jo kauan ennen kukonlaulua syömään omiaan, eikä äidin auttanut muu kuin liittyä seuraan alakerrassa. Noin miljoonakertaa se ehti kysyä koska Tättis saa avata synttärilahjoja ja yhtä monta kertaa vastasin miehelle, että kunhan sisko nyt ensin edes herää. Kauhun sekaisen ihailun vallassa katsoin tapaa jolla poika mätti suklaata suuhunsa kahden käden voimin. Samalla se tosin lahjoitti mulle yhden omistaan, kun mulla ei ollut sellaista vihreetä pähkinätäytteistä ollenkaan ja tutusti Kentsu jakaa mieluusti omastaan.

pääsiäispupun tuliaisia


Kun lahjat on avattu, Fredde siirtyy katsomaan formulaa faijansa kanssa FaceTimen välityksellä, Tättis rakentaa legoja ja mä vetäydyn takaisin nukkumaan. Onhan takana ne perjantaiset yökyläilyt ja tämän aamuinen varhaistakin varhaisempi herätys.

neiti kesäheinä uudessa yöpuvussaan


Ne yökyläsynttärit, ne meni hyvin kun oli suunniteltukin hyvin. Kun lauma lapsia on kylässä sen normin kahden tunnin sijasta kuusitoista tuntia on syytä miettiä miten se aika vietetään:

  1. Kolme parasta kaveria oli hyvä määrä. Tärkeetä on se että kaikki juhlijat tuntevat toisensa ja tulevat keskenään hyvin toimeen. Tättiksen vieraat oli kaikki sen partiokavereita.
  2. Sopivasti ohjelmaa, mutta aikaa myös tyttöjen omalle dusaamiselle. Me leivottiin kuppikakkuja ja värjättiin t-paitoja.
  3. Jos ruuan tekee itse, sen – ehkä – syökin. Neidit sai jokainen täyttää pizzansa mielensä mukaan tarjolla olevista aineksista. Se joka ei syö pizzaa lainkaan, päällysti omansa juustolla ja dippaili valmista luomusta tomaattikastikkeeseen.
  4. Kun kuppikakut oli syöty ja lahjat oli avattu pullonpyörityksen avulla, tytöt sai siirtyä yläkertaan katsomaan elokuvaa. Pienen leipomisen jälkeen äänestyksen voitti Moana. Elokuvan kanssa tarjoiltiin poppareita, juustonaksuja ja omenanaksuja.
  5. Neljä tyttöä mahtuu hyvin nukkumaan yhteen Tättiksen huoneeseen pystytettyyn telttaan oli mun näkemys. Prinsessat oli toista mieltä ja lopulta kaksi nukkui tättiksen sängyssä ja kaksi teltassa. Vain yksi kommentti tuli siitä että Tättiksen 140cm sänky on kyllä tarkoitettu vain yhdelle. Mä muistelin nuoruuttani ja meidän ekaa sänkyä Fredden kanssa. Siinä 120cm halvalla patjalla nukkui Fredden ja mun lisäksi iso koira. Suosittelen lämpimästi päikkäreitä ennen juhlia, siis aikuiselle. Ei ne nuku kuitenkaan ja kun ne ei nuku, et nuku sinäkään.
  6. Aamulla oli kaivattua peliaikaa, ja ekaa kertaa törmäsin aidosti peliriippuvaiseen lapseen. Meillä pelataan paljon, enemmän kuin monessa muussa perheessä, mutta se ei ainakaan toistaiseksi ole ollut ongelma. Padit ja Xboxit vaihtuu kehoituksesta lautapeleihein ja legoihin. Oli siis hurjaa tavata lapsi joka olis tehnyt ihan mitä tahansa saadakseen pelata vielä vähän lisää, joka juusi ja itki ja polki jalkaaa kun oli aika pistää pelit pois ja syödä aamiaista.




Mikä on muuttunut vuodessa? Tättiksestä on tullut rajojaan hakeva esiteini. Ovet paukkuu ja musiikki soi. Lasten elokuvat on vaihtuneet nuorten elokuviin ja tv-sarjoihin. Kirjallisuus nuorten kirjoihin, elämänkertakirjallisuuteen ja historiaan.


Yhteisön mallia seuraten me ollaan tänä keväänä siirrytty siihen että lauma saa Tättiksen johdolla kävellä koulubussilta kotiin sen reilut kuusisataa metriä. Ehkä kolmannes lapsista kävelee matkan bussilta kotiin itsekseen päivittäin, meillä vähän säästä riippuen. Nuorimmat ovat ehkä jannujen ikäisiä. Muutamassa perheessä tiedän että lapset myös viettävät iltapäivän kotona keskenään, mikä täällä on kuitenkin melko harvinaista alakouluikäisillä eikä missään tapauksessa toimis meidän kolmikon kanssa ainakaan vielä. Kahdesti ne on tulleet tyhjään kotiin ja kummallakin kerralla olen ollut kotona alle vartissa niitten jälkeen. Oven voi meillä avata puhelimesta etänä ja hälyytyksen kytkeä pois päältä. Kamerasysteemistä voi tarkistaa että ne oikeesti tuli kotiin.


Tänään aamiaispöydässä Tättis laski että yhdeksän vuoden päästä se on kahdeksantoista, tasan puolessa välissä siis. 


Kommentit

  1. Onnea tättikselle! Ja vanhemmille:)

    VastaaPoista
  2. Kivat juhlat!

    Meidän kaikilla pojilla on taipumusta peliaddiktioon. Joskus olemme joutuneet rajoittamaan pelit/teknologian kokonaan pois kuukausikaupalla mutta se ei ole poistanut itse addiktiota. Nuorimmilla ei ole omia tabletteja emmekä ole koskaan hankkineet hienoja pelisysteemejä vaan vanha Wii ja pelit tietsikalla ovat saaneet kelvata. Aikarajoitukset ja säännöt ulkoilusta, läksyistä ennen peliä, mitkään ei auta itse addiktioon.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi