Siirry pääsisältöön

Survival Game Called Joulu

Maanantai

Herään Oregonissa kauan ennen aamunkoittoa. Juon kupin kahvia ennen kuin tiskaan astiat ja asettelen ne kuivumaan kuivaustelineen miniatyyriversioon. Ennen seitsemää koko perhe on autossa. Me pysähdytään aamiaiselle matkalla ja ennen puoltapäivää lapset on koulussa. Koulun toimistossa koulupsykologi saartaa mut ja sanoo lähettävänsä mulle nivaskan papereita koska Tättiksen ope on pyytänyt uudelleenarviointia. Kotona mä heitän kotona pyykit koneeseen, puran kassit ja hyppään suihkuun. Tuntia myöhemmin lähden tapaamaan asiakkaan lainaneuvojaa.

Aamiaisella suomalaiskaupunki Astoriassa.


Illalla niihin joulubileistä parhaisiin. Matkalla juhliin pysähdytään kauppaan ostamaan terveyssiteitä ja tamponeja kodittomien naisten hyväntekeväisyyteen. Rachelillä on aina joku hyväntekeväisyys illan teemana. Selitän Tättikselle miksi terveyssiteet ja etenkin tamponit on osalle naisista luksusta. Tättiksellä on jo neljäs kerta mukana aikuisten juhlissa. Tänä vuonna meitä onnistaa ja mukana lähteneet kuusenkoristeet saavat paikkansa joulukuusessa. Ilta on hauska, mutta totuus on se että aamuun on aivan liian vähän aikaa.

Tättis sai bileissä tarjoilijan tehtävän.


Tiistai

Mulla on synttärit. Olen herännyt jo viiden jälkeen valmistelemaan asiakaspresentaatiota ja kun lauma seitsemän jälkeen valuu alakertaan, otan kuuliaisesti vastaan lahjoja ja onnitteluita. Tiputan lauman kouluun matkalla palaveriin. Palaverin jälkeen jään hengailemaan toimistolle.
Kun lauma tulee koulusta meillä on jo kiire. Tättiksellä on koulun joulukonsertti. Ilta menee konsertissa, me istutaan niin lähellä pianoa että kuulen Fredden kanssa lähinnä epävireisen pianon joka peittää alleen miltei kahdensadan lapsen laulun. Kotona skoolataan ja syödään kakkua.



Keskiviikko

Tapaan uudisrakennusvälittäjän aamukahvilla tiputettuani lauman bussille. Kymmeneksi majan kaupunkiin suominaisten kirjakahveille. Kaksi tuntia vierähtää turistessa.

Keskiviikkona oli mun vuoro kävellä naapuruston lapset bussille.


Kotona paketoin lasten joululahjat. Niitä on taas ihan liikaa. Niin on aina, kaikista hyvistä päätöksistä huolimatta. Lasten tultua kotiin keskityn taas presentaatioon, blogiin ja lopulta pyykkivuoren selvittelyyn. Sovin asiakkaitten kanssa tapaamisen sunnuntaiksi.

Torstai

Aamulla me viedään lasten kanssa opettajien ja kouluhenkilökunnan joululahjat ennen koulun alkua. Koululta ajan taas toimistolle. Tulostan presentaation ja sidon sen vehkeellä joka näyttää pelottavalta. Onneksi meillä on assari joka opettaa mua käyttämään laitetta. Etsin asiakkaille uutta kotia. Tapaan pikaisesti lounaalla ystävän tyttärineen ennen kuin palaan toimistolle.

Iltapäivällä ehdin ottamaan nokoset ennen kuin lähden asiakastapaamiseen. Olen kotona ennen puolta yhdeksää. Laitan lapsille päivällisen ja lasten jälkeen me syödään Fredden kanssa kahdestaan. Mua väsyttää ja nukahdan ennen kuin kerkeän edes aloittaa sen telkkarisarjan jota olisin halunnut katsoa.

Perjantai

Viimeinen koulupäivä. Kentsulla on lastensairaalassa lääkäriaika ennen kahdeksaa. Fredde hoitaa ne loput kaksi kouluun, ollaanhan me Kentsun kanssa lähdetty liikenteeseen jo ennen seitsemää. Ketsu myöhästyy koulusta koska me pysähdytään kahdestaan aamiaiselle matkalla kouluun. Koululta ajan toimistolle koulutukseen. Koulutuksen jälkeen säädän joulukorttien lähettämisen kanssa. Lataan asiakastiedot koneelle ja muokkaan niitä. Joulukortin tein valmiiksi jo edellisenä iltana.



Kahdelta pitää olla koululla. Lupasin avustaa Tättiksen luokassa. Erityisope tuo mulle sen nipun psykologin lähettämiä kaavakkeita. Kun koulupäivä päättyy lauma jää zumbaamaan ja mä käytän itselleni tarjoutuneen ylimääräisen tunnin viemällä asiakkaalle joululahjan ja käymällä ruokakaupassa.

Viiden jälkeen me ollaan kotona ja Fredde ajaa autotalliin mun tyhjentäessä kauppakasseja autosta. On pizzailta niin kuin perjantait yleensäkin.

Lauantai

Herään ennen yhtä siihen ettei Kentsu saa henkeä. Kiikutan sen ikkunan eteen kosteaan yöilmaan ja käyn alakerrassa hakemassa kortisonia. Viimeiseksi vielä piipusta avaavaa ja uusi yritys. Lapsi nukkuu. Minä valvon. Varttia myöhemmin sama toistuu ja kun tuntia myöhemmin tilanne on vielä samanlainen kannan pojan autoon ja lähden lastensairaalaan keskellä yötä. Me ollaan ensiavussa muutama tunti ja palataan paremmin hengittävän lapsen kanssa kotiin aamuneljältä.

Aamulla herään herätyskelloon. Meillä on Tättiksen kanssa kauan odotettu jouluseppeleentekokurssi. Syön nopeasti aamiaisen, neuvon Tättistä pukeutumaan lämpimästi, mennäänhän me hakemaan seppelemateriaalit ensin metsästä ennen varsinaista askartelua. Meillä oli ihana aamu ja kotiin tultiin tosi hienojen seppeleiden kanssa.



Kotona odottaa kuumeinen lapsi. Me katsotaan yläkerrassa elokuvaa sen jälkeen kun herään sohvalta päikkäreiltä. Illalla suunnittelen vielä kohteet sunnuntain asiakastapaamiseen.

Sunnuntai

Herään taas herätyskelloon. Tapaan asiakkaat yhdeksän jälkeen reilun 60 kilometrin päässä kotoa. Me kierretään kuusi kohdetta aamupäivän aikana asiakkaiden riidellessä siitä mitä he haluavat. Lopulta tipun asiakkaat aloituspisteeseen ja sanon laittavani myöhemmin sähköpostia laskelmien ja muutaman uuden vaihtarin kanssa.

Päivän saldo jotakuinkin 250km.


Ajan takaisin kotiin ja poimin Tättiksen kyytiin meidän kotikaupan edestä ja tällä kertaa matka suuntautuu 35 kilometriä meiltä pohjoiseen kummitytön balettiesitykseen. Pähkinänsärkijä on hellyttävä, mutta koska en ole syönyt edes aamiaista kaipaan syötävää. Kello on kuitenkin jo lähempänä kolmea iltapäivällä.

Kummityttö edessä vasemmalla.


Kotona syön myöhästyneen aamiaiseni ennen kuin ryhdyn taas töihin. Yläkerrassa on kuumeinen mies. Tättis näyttää huolestuttavan kalpealta ja koira on sitä mieltä että se on hylätty. Fredde on onneksi käynyt ruokakaupassa ja kaataa mulle mukillisen glögiä.


Huomenna on taas maanantai. Jouluun on viikko.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...