Siirry pääsisältöön

ihan paska mutsi

Lammen jää oli jäätynyt. 


Aina säännöllisesti syyllistyn siihen samaan harhaan kuin kaikki muutkin, katsomaan somesta minkälaista muiden elämä on. Miten tasapainoista, hauskaa ja ihanaa. Lasten riitely ei kantaudu someen laitetuista kuvista, sieltä näkyy vain ne ihanat hetket kun kaikilla on ihan saatanan hauskaa – anteeksi. Mulla on ystäväpiirissä useampikin ammattikotiäiti, sellaisia joilla on vain kouluikäisiä lapsia mutta erilaisista syistä elämän sisältö on edelleen kodista ja lapsista huolehtiminen. Osa niitä jotka ihan aidosti nauttivat lastensa kasvattamisesta. Niistä yhteisistä askarteluhetkistä, leipomisesta lasten kanssa ja pulkkamäestä. Olen aika kateellinen. En osaa. En jaksa. En halua.

Joulukirkossa oli niin rauhaisaa - not.


Toinen osa on niitä äitejä jotka kolmantena lomapäivänä googlailee sisäoppilaitoksia ja odottaa silmät kiiltäen että kello olisi riittävän paljon viinipullon korkkaamiseen. Alkoholisteja? Ei. Äitejä joille 24/7 samassa tilassa armaitten lapsukaisten kanssa on vaan liikaa. Alkoholisti tuskin avoimesti ilmoittaa odottavansa että saa kaataa itselleen liian paljon viiniä lasiin. Koska on selviytynyt taas yhdestä päivästä. Kesällä ne voi käskeä ulos. Talvella on pimeää, kylmää ja märkää.

Tättiksen lumiukko.


Lapset on nyt olleet joululomallaan kohta puolitoista viikkoa, ja meidän elämä on yhtä auvoista piparitaloa – not. Me ollaan itseasiassa pärjätty oikein hyvin. Talo on edelleen pystyssä ja rakkauttakin riittää. Joulu purkautui yhdellä sellaisena vipeltämisenä että lopulta anelin että se pelais vähän lisää Xboxia. Toinen itki ja kiukutteli, kolmas nyt ei juuri heilahda yhtään mistään. Ei edes siitä että mutsi huutaa niin että koira piiloutuu pöydän alle ja räkä lentää.

Mutta miksi äiti on niin vihainen? Kun se ei kestä. Se ei kestä sitä että joku roikkuu sen hihassa koko ajan. Pelataanko peliä? Eikö me pelattu jo ainakin 28 peliä? Haluatko piirtää? En. Tuutko rakentamaan. Mulla on töitä. Se ei kestä sitä että yksi viheltää, toinen laulaa ja kolmas kysyy viidettä sataa kertaa kumpi on parempi Herimione Granger vai Katniss Everdeen. Entä mikä on vähiten suosikkinäyttelijä? Kirjailija? Ohjaaja? TV-sarja. Mutsi huutaa että ihan vitun sama. Äiti ei ole vihainen. Äiti ei halua olla joululomalla. Äiti haaveilee lähtevänsä toimistolle, siellä ei varmaan olis ketään. Siellä olis ihan hiljaista ja kuulis omat ajatuksensa. Äiti laittaa kumpparit jalkaan, eikä vastaa kun kolme ääntä kysyy mihin mutsi on menossa ja voisko ehkä tulla mukaan. Ei voi. Tulla mukaan. Äiti haluaa mennä ihan yksin metsään, kannon nokkaan istumaan. Sitä ottaa päähän ettei matkaan sattunut muovipussia jolla istua kannon nokassa. Kaikki on lumista ja märkää. Sulais jo pois. Kun lammen toisella puolen iso seurue nauraa äiti miettii etteikö täälläkään saa olla rauhassa. Kouluraksan sirkkelin ääni ei häiritse, mutta jos sais olla hetken ilman yhtään ihmistä.

Martta on hyvää ja hiljaista seuraa. 


Lopulta se tulee takaisin sisään. Se hymyilee ja ja sanoo että pelataan vaan. Anteeksi että huusin – taas. Katsotaan vaikka yhdessä elokuva. Kyllä minä rakastan teitä ihan kamalasti.

Paska mutsi. Alle viikko koulun alkuun. 

Viereisessä puussa palokärki etsi evästä. Se oli ihan jees. 

Kommentit

  1. No kerrankin sitä äiti tilaa tarvitsee :)
    Vaikka on ihanaa olla läsnä, niin kyllä nämä lomat aina vähän sellaista yhteentörmäyksessä vaaraa tuottaa. Kun on pelannut jo kolme erää Monopolia, tahtois ihan rauhassa vaan juoda vaikka kupin kahvia. Ja vaikka ihan yksin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin. Meidän peli tänä jouluna on "arvaa kuka?" ja sitäkin voi oikeesti pelata vain rajallisen määrän ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi