sunnuntai 10. joulukuuta 2017

elämä on täynnä yllätyksiä



Mun piti kirjoittaa meidän uudesta koulusta. Sit mun piti kirjoittaa yhdestä jos toisesta muustakin asiasta, mutta torstai muutti viikonlopun ja nyt kirjoitan pienessä pimeässä keittiössä katsoen kynttilän valossa aamunsarastusta viereisen vajan paanukaton vaihtelevissa väreissä. Taivas on vaaleanpunainen ja ikivihreät männyt muuttuvat vähitellen valon lisääntyessä mustista syvään tummanvihreään. Ne muut asiat tuntuvat kaukaisilta. Muut on vielä unessa, paitsi Martta. Martta joka pyörii jaloissa ja kerjää rapsutuksia. Tättis nukkuu olohuoneen ulosvedettävässä. Fredde ja Ollipolli ovat vallaneet makkarin pienen sängyn, ja minä jaoin yöni alkovissa Kentsun kainalossa.



Arki on kaukana, yhä korjaamolla nököttävä Volvo, täysi kalenteri ja ne uuteen kouluun littyvät jutut. Ulkona tuoksuu meri ja aurinko lämmitti iltapäivällä niin että takin saattoi huoletta hylätä naulakkoon. Lasten leikkiessä hiekassa me Fredden kanssa käveltiin ja seurattiin kymmeniä ja taas kymmeniä lainelautailijoita. Vastaantulijat nauroivat meidän ympärillä pyörivälle Martalle joka kantoi kokonaista halkoa mukanaan.



Jouluun on kaksi viikkoa, koulua jäljellä viisi päivää.

Niin se Volvo. Se on ollut korjaamolla marraskuun alkupäivistä. Sen jälkeen kun bensa-asemalla nuorimies arvioi autonsa koon sen verran väärin että nappasi mun autosta takakulman mukaansa. Mä olen ajellut Fredden autolla ja Fredde on ajellut erilaisilla vuokra-autoilla. Nyt autoparka on viimeinkin valmis, mutta Volvo vihelsi pelin poikki ja sanoi ettei autoa voi palauttaa asiakkaalle ennen kuin he ovat todenneet sen oikein korjatuksi ja turvalliseksi. Niinpä auto vietiin lavetilla maahantuojalle viimeviikolla. Korjauskulut ovat ylittäneet $20.000. Autoon on vaihdettu ainakin kaikki renkaat, vanne, takapuskuri, takaovi, takaluukku, takavalot, takapilari... kun katson tätä listaa mietin sitä nuortamiestä joka päätään raapien katsoi aiheuttamaansa vahinkoa ja totesi toivorikkaasti että eihän se onneksi pahalta näytä. No, siitä saattoi olla montaa mieltä.



Uusi koulu on tehnyt vaikutuksen. Tai, siis ei se rakennus, mutta ne ihmiset. Tapa jolla uutta koulua lähestytään, enemmän kuin vain uutena kouluna. Opetuksen painotus, on ympäristötietoisuudessa ja kestävässä kehityksessä ja kouluun saadaan jo olemassa olevan takana kasvavan metsän ja sen polkujen lisäksi oma kasvimaa, kierrätysjärjestelmä ja paljon muuta. Amerikkalaiseen tapaan koulua rakennetaan yhdessä yhteisön kanssa. Tättis hyppää perjantaina autoon täpinöissää kertoen että viidesluokkalaiset  on koko uuden koulun johtajia, onhan ne ne vanhimmat oppilaat ja vastaavat siten pienemmistään. Ollipolli on vaikuttunut hissistä ja Kentsu haluaa käydä lukemassa ääneen pikkuoppilaille. Äitinä mä olen aika vaikuttunut siitä että tavoite on että uuden koulun tarjoama kouluruoka poikkeaa siitä mitä koulupiirin muissa kouluissa tarjoillaan.




Kohta syödään aamiaista. Sen jälkeen lähdetään rannalle etsimään aarteita. Laskuveden jälkeensäjättämiä meduusoja, taskurapuja ja meritähtiä. Iltapäivällä kävellään keskustaan karkkikauppaan. Tättis halunnee mennä karuselliin ja illan hämärtyessä kävellään läheiseen pubiin päivälliselle. Arkeen palataan vasta huomenna. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti