Siirry pääsisältöön

lastuja

Lauantairetki saaristoon.


Ulkona on ihan järjettömän kylmä, sellainen meidän kylmä, melkein pakkasella jo iltapäivästä. Sisälläkin on kylmä 17 astetta käy koneella istuessa pian kylmäksi. Istun tekemässä töitä kietoen valtavan torkkupeiton lämpöpatterin kanssa teltaksi ympärilleni, jalassa niin villasukat kuin tohvelitkin. Vähitellen sormet sulaa sen verran että ne taipuu näppikselle. Fredde istuu oman pöytänsä ääressä toppatakissa. Mun lapsi on samaan aikaan koulussa shortseissa ja t-paidassa, sen opettaja nauroi mulle aamulla kun sanoin puolinolona että mä ihan aikuisten oikeesti kannustan sitä järkevämpään pukeutumiseen. Sen oma lapsi on kuulemma samanlainen. Eipä nuo näytä palelevan.

Lämmittelemässä peiton alla.

On kuitenkin kevät. Puiston puut ovat täynnänsä haikaranpesiä, narsissit ovat nupullaan ja aurinko lämmittää. Suojaisissa paikoissa kirsikat ovat kukassa vaikka minä käärin hortensian pieniä lehtiä säkkikankaalla suojaan pakkaselta.

Yhdeksän haikaranpesää ja ainakin kuusi haikaraa.


Me käytiin Tättiksen kanssa murrosikäkurssilla. Mentiin kun sitä niin hehkutettiin vaikka kumpikin tais ekalle kerralle mennessä olla vähän asennevammainen. Tättis oli sitä mieltä että tietää jo kaiken oleellisen naiseksi kasvamisesta ja minä vastaavasti ajattelin että osaanhan minäkin puhua ja olen puhunutkin. Hyvä että mentiin. Ihan mahtavat kaksi iltaa. Käytännönläheistä puhetta niin anatomiasta, muutoksesta kuin siitäkin miten ajetaan säärikarvat jos ne nyt ylipäätään haluaa ajaa, tai miten ja miksi moni valitsee käyttää deodoranttia. Puhuttiin kuukautisista, terveyssiteistä ja tamponeista, ja hahmoteltiin paniikkisuunnitelmaa tilanteeseen jossa kuukautiset alkaa kesken koulupäivän, laskettelurinteessä tai vaikka kesäleirillä.

Ihan paras kurssi! www.greatconversations.com


Toisella kerralla puhuttiin pojistakin ja seksistä ja ehkäisystä. Siitäkin puhuttiin miten me ollaan erilaisia tässäkin asiassa, miten osa tytöistä tykkää tytöistä, osa pojista ja osa kummastakin tai ei kummastakaan. Mietittiin mitä eroa on poikien ja tyttöjen kehityksessä. Naurettiin paljon, välillä kyyneleet silmissä. Kun jannut kasvaa vielä muutaman vuoden ne saa mennä sinne poikien kurssille.



Sit me käytiin partioretkellä ratsastamassa yks sunnuntaipäivä. Sekin oli ihan mielettömän makeesti järjestetty. Yliopiston ratsastusjoukkueen nuoret naiset opetti noille hevosnaistaitoja, hevosen anatomiaa, värejä, rotuja, harjaamista, satulointia, taluttamista ja ratsastusta. Partiolaiset teki satulassa jumppaa ja opetteli perusjuttuja.

Tättis näyttää miten kaviokoukkua käytetään. 


Stanwood Equestrian Center oli valtava. Täällähän nyt on hevosia ja talleja joka nurkalla, mutta harvemmin törmää tälläiseen paikkaan jossa maneesejakin oli useampi, puhumattakaan ulkokentistä ja laidunalueista. Tallejakin oli monin kappalein. Se talli jossa me touhuttiin oli kymmenien hevosten koti. Hyvin hoidettuja hevosia neljä pitkää käytävällistä.

Tasapainoharjoituksia


Kilparatsastajat esitteli kouluratsastuksen ja westernin eroja ratsastusnäytöksessä. Ratsastusjoukkue toimii ihan samalla tapaa kuin muutkin yliopistojen urheilujoukkueet. Nämä naiset edustaa yliopistoa ja saavat opinnot sitä kautta edullisemmin tai ilmaiseksi. Osa saattaa opiskella jotain aiheeseen liittyvää, mutta useimmat kyllä jotakin aivan muuta kuin hevosenhoitoa tai eläinlääketiedettä, kunhan ovat satulaan ja satulassa kasvaneita.

Mitä eroa on Westernillä ja kouluratsastuksella?


Ratsastuskoulutoiminta poikkeaa täällä suomalaisesta. Monella on joko oma tai vuokrahevonen jo alusta asti, eikä ratsastustunteja järjestetä samalla tapaan kuin omassa lapsuudessa. Ryhmätunti tarkoittaa yleensa kolmea, korkeintaan neljää ratsukkoa ja aloittelijalle suositellaan joko yksityistunteja tai kahden ratsukon ryhmää jotta rahalle saa myös vastinetta. Perustaitoja voi monessa kaupungissa opetella ihan kaupungin virkistystoimen puolesta.

Lautttasatamassa



Yksi lauantai vierähti retkeillessä saaristossa. Olympicin niemimaa ja Puget Soundin saaret ovat monelle paitsi lomakohde niin myös koti ja alueella kulkeekin kymmenen autolauttaa  pääsaariin samoin kuin niemen tärkeimpiin kaupunkeihin. Space Needlen ohella ne lautat taitaa löytyä miltei jokaisesta postikortista. 


Kommentit

  1. Tosi mielenkiintoista tekemistä teillä on ollut. Tuo heppatalli toiminta on kyllä hyvin erilaista kuin omasta lapsuudesta muistaa.
    Kiitos kun osallistuit Viikon Kuva Maailmalta - Link Up Partyyn!

    VastaaPoista
  2. Voi, tuollaisen hyvän ja toimivan murrosikäkurssin voisin ottaa kyllä tännekin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi