Siirry pääsisältöön

61. päivää koronaa - kaikki hyvin

Pyykkiä tulee silti.

Myönnän auliisti, ja monen avoimeksi kauhuksi, että meidän kolme lasta on olleet yöpaidoissa nyt 39 päivää. Kyllähän nyt päivävaatteisiin pitää vaihtaa sanoo poikien englantilainen kummitätikin. Ai miksi, kysyn minä... pyjama on mukava ja sen voi vaihtaa puhtaaseen vaikka jokainen ilta, niin että yöpaidoissa on oltu. Yöpaidoissa on käyty metsäretkellä, pyöräretkellä ja kävelyllä. Yöpaidassa on osallistuttu karatetunnille ja terapiaan, ja ihan helposti vielä, tosin nyt kun ilmat ovat lämmenneet vaihdetaan shortsit ja t-paidat päälle ulkoillessa, lähinnä d-vitamiinin saannin turvaamiseksi. Yöpaidoista huolimatta päivittäin pestään hampaat kahdesti, harjataan hiukset ja peseydytään, niin että on joku roti sentään.

Pakko toki myöntää etten itsekään ole ollut niissä niin sanotuissa oikeissa vaatteissa kuuteen viikkoon. Pukeutumiseksi riittänee legginsit ja huppari tai shortsit ja t-paita, sellaiset mukavat ja joustavat shortsit. Viimeiset kynsilakat hinkkasin pois varpaista eilen kun katsottiin elokuvaa ja mietin että yksi tärkeä oppi näille kolmelle on ettei pandemian väijyessä kulman takana kannata tosiaankaan laittaa kirkkaanpunaista kestolakkausta varpaisiin. Ja kyllä, täällä moni mieskin lakkaa varpaankynnet.

Meillä on oikeastaan nykyään aika mukavaa. Näiden viikkojen aikana kolmikko on oppinut paljon tärkeitä taitoja. Ne osaa nykyään pestä pyykkiä, siivota, leipoa ja paistaa munakkaan aamiaiseksi. Sillä pääsee loppupeleissä pitkälle, pidemmälle kuin monella koulussa opitulla taidolla. Itse en esimerkisi ole tarvinnut derivointia kertaakaan sen jälkeen kun kirjoitin ylioppilaaksi 30-vuotta sitten, mutta hellaa ja pyykinpesukonetta tulee käytettyä päivittäin.




Tättis halusi lukujärjestyksen ja tein sille sellaisen. Saatesanoina että järjestystä saa vapaasti muokata, pääasia on että asialliset hommat hoidetaan ja muuten voidaan olla yöpaidoissa kuin ellun kanat konsanaan.











Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a
6 kommenttia
Lue lisää

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi
Lähetä kommentti
Lue lisää

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän
2 kommenttia
Lue lisää