suhteettomia huolia ja pieniä iloja

Näin se vaan tästäkin päivästä selvittiin... kello on puolineljä ja selkeesti ollaan jo voiton puolella.

Se että lastenhoitaja tulee aikataulussa on ihmeellisen ihanaa ja yllättävän harvinaista, mutta se että se lastenhoitaja ilmestyi meidän ovelle melkein puolituntia ennen sovittua aikaa teki asiasta hieman haasteellisemman... parempi tietysti etuajassa kuin myöhässä, mutta silti päästin muutaman ei niin kauniin sanan suustani. Lapsia ei ollut puettu, kumma kyllä mulla oli vaatteet päällä, koira riehui ulkoiluttamatta alakerrassa, keittiö oli kuin myrskyn jäljiltä ja tiskikone tyhjentämättä...

Neljätuntia aikaa meidän kuopuksen kanssa teki hyvää, toki siitä neljästä tunnista puolitoista kului klinikalla, yksi autossa jne. mutta kaikesta huolimatta meillä oli kivaa L:n ja O:n kanssa lounaalla ja kaksistaan ruokakaupassa ja... 

Fysioterapia alkaa maanantaina ja taidetaan heti lisätä se kahteen kertaan viikossa, jos huhut pitää paikkansa loppuu meidän perheen lasten terapiat tammikuussa tai ainakin vähenee radikaalisti, vakuutusehtojen muuttuessa – kiitos vaan taas kerran se eräs nimeltämainitsematon henkilö... muutkin perheet kuulemma tekee samaa tänä syksynä ja lapset laukkaa terapioissa koko rahalla niin kauan kun se on mahdollista. Kysyn vaan että mitä etua tällä saavutetaan?  Meidän jälkikasvu nyt pärjää maailmassa, vähän vähemmälläkin, mutta paljon tulee olemaan lapsia jotka jäävät näitten palveluitten ulkopuolelle huolimatta siitä että ne olisivat heille ensiarvoisen tärkeitä. Tässä on asia joka ahdistaa mua ja pahasti... kuten jo totesin noi lapset selviää kyllä, mutta vakuutusrakenteen muuttuessa tulee jokaisesta ylläristä, oli se sitten nuhakuume, katkennut käsi, ylimääräinen verikoe, saati sitten jotakin oikeasti suurempaa ihan tolkuttoman suuri kuluerä jota ei pysty ennustamaan ja budjetoimaan.

Mä selailen postissa tulevia loppusyksyn kuvastoja ja haaveilen kaikesta kivasta, hukutan huolia haaveisiin ja päätän että tänään avaan sen paremman viinin – ihan muuten vaan tai lohdukkeeksi (siis ei se viini vaan se että se on vähän parempaa se viini).