maanantai 17. joulukuuta 2012

vali-vali-valitan


Kyllähän se puhkui ja puhisi ja herättikin yöllä – siis mut, ei muita – mutta ei päässyt lähellekään sitä joulun 2006 myrskyä. Vähän oksia ja havuja tiellä, sähköt tallella ja kaikki hyvin.

Ihan standardi maanantaiaamu siis... yks kaataa mehulasin, toinen huuta vessassa pyyhkimään ja samalla mulla on yks kakkainen takapuoli pesussa tossa keittiön lavuaarissa. Tärkeimpiä äitiyden taitoja on kyky prioridoida ja toimia kaoottisissa tilanteissa. Ratkaisu: vessassa odottaja voi odottaa, mehun päälle pyyhe ja siitä se taas lähtee.

Huomenna on O:n silmälääkäri. Kai mä oon kertonut et se sai passituksen silmälääkäriin? Jos ongelma onkin ettei se nää kunnolla... Lastenvahdin tilasin sieltä L:n työnantajan lastenvahtipalvelusta, ajatuksena saada keskittyä O:n systeemeihin ihan rauhassa. Lasten vahdin tilasin siis jo viime viikolla ja lääkäri on huomenna ja edelleen odottelen vahvistusta JA henkisesti valmistaudun menemään sinne molempien poikien kanssa. Tää on jo toka kerta putkeen kun ne ei saa aikasiksi löytää meille lastenvahtia ja tän palvelun perimmäinen tarkoitus on siis löytää se lastenhoitaja muutaman tunnin varotusajalla hoitamaan sairasta lasta kotiin tai siis muuten mahdollistaa työntekijän töihinmeno lapsen sairastuessa tai sen hoitajan ollessa ”estynyt” hoitamaan lasta tai lapsia.

Me ollaan käytetty tätä palvelua paljon ja oltu keskimäärin tosi tyytyväisiä, tai ainakin se on ollut ihan jees, jos ei jopa erinomaista lastenhoitoa. Meillä on ollut erityislapsiin erikoistuneita ja lastentarhanopettajia ja mukavia nuoria naisia ja ihania vanhempia rouvia ja... Viimeiset kerrat on kuitenkin olleet jotakin muuta. Viime kerralla ne ei löytäneet meille ketään. Sitä edeltävällä kerralla mä voisin vannoa että se nanny oli tukevasti laskuhumalassa tai vähintäänkin armottomassa kankkusessa ja nyt näyttää taas siltä ettei huomenna saada ketään. Näitten vuosien aikana olen valittanut palveluntarjoajalle vain kahdesti. Valitin tästä känninannystä ja sit poikien ollessa ihan pieniä yhdestä tädistä joka jätti jälkeensä ihan tolkuttoman sotkun, pojat käytännössä hoitamatta ja haukkui mut siitä et oli ihan liian rankkaa.

Ja kun nyt tälle valituksen tielle lähdettiin, niin sit olis nää omat systeemit... ihan hyvin pärjäisin ilmankin sitä hikilammikossa heräämistä ja yöllistä yöpaidan vaihtoa. L valittaa myös että olen kireenä, itse en huomaa mutta ilmeisesti olen... ärtynyt ja äkäinen. Yritän kovasti olla olematta. Ja eräskin blogisti kirjoitti miten hänen ystävissään on eri-ikäisiä äitejä eikä kellään ole pidätysongelmia – joo ei ollut stoorin pointti, mutta mistä se sen tietää, ei näistä puhuta – ja mä jäin miettimään, että mun ongelmaa ei oo jumpat, kuulat tai aika korjanneet. Ehkä se on sit ikä ja kaksi lasta kerralla jotka rikkoi senkin systeemin ja vessaan on syytä kiirehtiä jos ei halua pissiä housuun.

Taidan ottaa kolmannen kupin kahvia ja ryhtyä siivoamaan ruokakaappia, ajatella kauniita ja jouluisia ja positiivisia ajatuksia ja kaunistautua ainakin sisäisesti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.