Siirry pääsisältöön

vali-vali-valitan


Kyllähän se puhkui ja puhisi ja herättikin yöllä – siis mut, ei muita – mutta ei päässyt lähellekään sitä joulun 2006 myrskyä. Vähän oksia ja havuja tiellä, sähköt tallella ja kaikki hyvin.

Ihan standardi maanantaiaamu siis... yks kaataa mehulasin, toinen huuta vessassa pyyhkimään ja samalla mulla on yks kakkainen takapuoli pesussa tossa keittiön lavuaarissa. Tärkeimpiä äitiyden taitoja on kyky prioridoida ja toimia kaoottisissa tilanteissa. Ratkaisu: vessassa odottaja voi odottaa, mehun päälle pyyhe ja siitä se taas lähtee.

Huomenna on O:n silmälääkäri. Kai mä oon kertonut et se sai passituksen silmälääkäriin? Jos ongelma onkin ettei se nää kunnolla... Lastenvahdin tilasin sieltä L:n työnantajan lastenvahtipalvelusta, ajatuksena saada keskittyä O:n systeemeihin ihan rauhassa. Lasten vahdin tilasin siis jo viime viikolla ja lääkäri on huomenna ja edelleen odottelen vahvistusta JA henkisesti valmistaudun menemään sinne molempien poikien kanssa. Tää on jo toka kerta putkeen kun ne ei saa aikasiksi löytää meille lastenvahtia ja tän palvelun perimmäinen tarkoitus on siis löytää se lastenhoitaja muutaman tunnin varotusajalla hoitamaan sairasta lasta kotiin tai siis muuten mahdollistaa työntekijän töihinmeno lapsen sairastuessa tai sen hoitajan ollessa ”estynyt” hoitamaan lasta tai lapsia.

Me ollaan käytetty tätä palvelua paljon ja oltu keskimäärin tosi tyytyväisiä, tai ainakin se on ollut ihan jees, jos ei jopa erinomaista lastenhoitoa. Meillä on ollut erityislapsiin erikoistuneita ja lastentarhanopettajia ja mukavia nuoria naisia ja ihania vanhempia rouvia ja... Viimeiset kerrat on kuitenkin olleet jotakin muuta. Viime kerralla ne ei löytäneet meille ketään. Sitä edeltävällä kerralla mä voisin vannoa että se nanny oli tukevasti laskuhumalassa tai vähintäänkin armottomassa kankkusessa ja nyt näyttää taas siltä ettei huomenna saada ketään. Näitten vuosien aikana olen valittanut palveluntarjoajalle vain kahdesti. Valitin tästä känninannystä ja sit poikien ollessa ihan pieniä yhdestä tädistä joka jätti jälkeensä ihan tolkuttoman sotkun, pojat käytännössä hoitamatta ja haukkui mut siitä et oli ihan liian rankkaa.

Ja kun nyt tälle valituksen tielle lähdettiin, niin sit olis nää omat systeemit... ihan hyvin pärjäisin ilmankin sitä hikilammikossa heräämistä ja yöllistä yöpaidan vaihtoa. L valittaa myös että olen kireenä, itse en huomaa mutta ilmeisesti olen... ärtynyt ja äkäinen. Yritän kovasti olla olematta. Ja eräskin blogisti kirjoitti miten hänen ystävissään on eri-ikäisiä äitejä eikä kellään ole pidätysongelmia – joo ei ollut stoorin pointti, mutta mistä se sen tietää, ei näistä puhuta – ja mä jäin miettimään, että mun ongelmaa ei oo jumpat, kuulat tai aika korjanneet. Ehkä se on sit ikä ja kaksi lasta kerralla jotka rikkoi senkin systeemin ja vessaan on syytä kiirehtiä jos ei halua pissiä housuun.

Taidan ottaa kolmannen kupin kahvia ja ryhtyä siivoamaan ruokakaappia, ajatella kauniita ja jouluisia ja positiivisia ajatuksia ja kaunistautua ainakin sisäisesti.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän