Siirry pääsisältöön

joulukortteja ja hiuksia ja silmälääkäreitä


Sekalaisessa järjestyksessä tänään opittuja ja koettuja asioita:

Pinaattiletut syntyy vartissa jos lastenhoitaja vahtii lapsia... oikeesti siis maidosta, jauhoista, munista, öljystä, suolasta ja pinaatista. Tultiin kotiin puolviiden jälkeen, riisuttiin ulkokamat, pestiin kädet, lastenhoitaja oli sovittu viiteen asti ja se leikki lasten kanssa sillä aikaa kun avasin postit, purin kauppakassin, tein lettutaikinan ja paistoin letut.

Viimehetkessä löydetyt lastenvahdit, eli jämät, on yleensä niitä parhaita. Niin tämä tämän päiväinenkin. K:lla oli ollut mukavaa, koti oli siisti ja ohjeita oli noudatettu. Sen enempää en pyydä.

O:n näössä – siis kyvyssä nähdä - ei oo mitään vikaa, sen sijaan silmän koordinaatiossa muitten ruumiinosien kanssa on. Silmä ei siis hahmota mitä käsi tekee ja toisinpäin. Sama ongelma jalkojen kanssa ja siksi keskimääräistä vaikeempaa pysyä pystyssä, juosta ja hypätä.

Hiuksista tulee huomattavasti paljon paremmat kun ne leikkaa ihan itse. Yllättävää, mutta totta. En ehkä kuitenkaan suosittele kokeilemaan mitään kovin monimutkaista. Musta on kuitenkin tullut tee-se-itse-kampaaja.

M:n poikkeuksellisen hyvään avaruudelliseen hahmotuskykyyn on kiinnittäneet huomiota myös M:n opettajat. Puhuttiin siitä tänään, kun kävin viemässä joulukakut kaikille. Koulujen joululoma alkoi siis tänään.

Sinnikkyydellä saa haluamansa terapia-aikataulun. M:n ainoat Klinikkaterapiat on tammikuusta alkaen keskiviikkona perätysten. Psykologia ei valitettavasti saa keskiviikolle, kun se ottaa vastaan näillä meidän kulmilla vain perjantaisin.

Skumppaa kannattaa juoda aina. Hyvää päivää pitää juhlistaa ja huonokin muuttuu paremmaksi skumpalla - oikeesti! Tänään juhlitaan hyvää päivää.

Jos saa monta joulukorttia, eikä itse ole saanut aikaiseksi lähettää yhtään. Se on vähän noloa. Perustelen asiaa siis uudemman kerran. Vaikka kaikki muut tuntuu löytävän aikaa osoiterumbaan ja postissa jonottamiseen ja kirjoittamiseenkin, mulla ei sitä aikaa tunnu löytyvän. L on saita ja sitä mieltä et se on rahanhukkaa, saman voi ilmaista myös elektronisella rakkaudella ja lämmöllä. Toivon että sen lämmön tuntee myös siinä sähköisessä versiossa.






Tunnisteet:

Kommentit

  1. sanna19. joulukuuta 2012 klo 11.59

    Oih, minkä ihanan huomionosoituksen suloinen M onkaan saanut. Onnea myös äidille <3

    Ja päivä kuulostaa skumpan arvoiselta, tosi ihanalta. Ja kortti oli hieno ja lämminhenkinen ja toi kesän talven keskelle. Eli ihan mahtava joulukortti!

    Mitä sille käsiraajakoordinaatiolle voi tehdä? Treenata? Miten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa19. joulukuuta 2012 klo 17.57

      Joo, mä oon vieläkin aivan onnessani siitä et M on onnistuneesti osoittanut empatiaa koulussa.

      Voi treenata ja on jo kuukausia treenattukin... toimintaterapia on se joka työstää näitä asioita.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää