Siirry pääsisältöön

vapaalla


On mahtavaa huomata että yhä ja aina vaan meillä on asiaa toisillemme myös silloin kun ei puhuta kotiasioista tai lapsista. Puhuttiin ja naurettiin ja hassuteltiin... maisteltiin kuohuviinejä, istuttiin pubissa, shoppailtiin alesta lapsille, shoppailtiin aleista itselle. Kierrettiin sisustusliikkeitä – ostettiinkin... kynttilöitä ja siirappikannu ja mulle sellainen kannellinen sairaalalasi yöpöydälle. L osti itselleen viskilasit. 





Välipäivinä shoppailu on pelkkää säästöä... M:lle kaks paitaa ja shortsit ja hame, pojille kaks paitaa... yhteensä $86 alunperin $283. Kysymys lienee olisinko ostanut muutenkin ne samat vaatteet? Joo olisin, en tosiaan joo tolla lähtöhinnalla, mutta niinä vaatekappaleina kyllä.




Lähtiessä jo sanoin L:lle et nyt saatiin hyvä sitteri. L kysyi et kuin niin, onko se ollut ennenkin. Sanoin et mä vaan tiesin et se on hyvä het kun näin sen. Hyvä se olikin. Kaikilla oli ollut kivaa, ruoka oli maistunut, pojat oli nukkumassa ja aamulla kuumeinen O kysyi ekaks että missä Ms B on. Koti oli sen lähtiessä siistimpi kuin sen tullessa ja oli piirretty ja pelailtu ja... Sellainen on hyvä sitteri. Ei sen tartte olla kasvatustieteiden maisteri tai koulutettu siinä ja tässä ja tossa. Ei sitterillä ole kasvatusvastuuta. Ihan tavallinen ihminen  riittää.



Kotona jatkettiin katsomalla seuraava Wallander... ihana löytö Netflixistä. Viime jouluna, vai oliko se sitä edellisenä kun katsottiin kaikki Stieg Larssonit.



Kahdeksan tuntia oli lyhyt aika. oltaisiin viihdytty pidempäänkin. Aina välillä on terveellistä testata vieläkö me viihdytään keskenämme, ilman sen kummempaa ohjelmaa. Meillä on ystäviä, jotka menee aina deitille leffaan ettei tartte puhua.


Tänään siis seuraava potilas lääkäriin. Eiköhän me vielä jossakin välissä saada toi K:kin antibioottikuurille.  Yhdelle yhtä x määrä päiviä y kertaa päivässä ja toiselle toista a päivää y kertaa päivässä ja kolmannelle x päivää c kertaa päivässä. Mulla on kokemusta tästä. Se vaatii lääkekalenterin.


Kommentit

  1. Teilla oli hyva sitteri! Minulla kokemusta monenlaisista ja tuo kuvaamasi tayttaa kaikki vaatimukset. Itselleni tarkeinta on etta lapsilla on kivaa ja perushuolto pelaa. Bonusta on jos lapset on saatu nukkumaan ja lisabonusta jos kamppa on kunnossa ja aivan extraa on sitten se jos on pyykkiakin ehditty viikkamaan.
    Meidan lasten suosikkihoitaja oli aikanaan Lisa joka tuli ovesta yllatyskassin kanssa. Se oli kaikkien aikojen viisain liikku, hanta odotettiin kuin joulupukkia. Taman menetelman on omaksunut meidan 13v. jolle on alkanut pikkuhiljaa tulla tilausta naapustoon lapsenvahdiksi. Paaset itse helpommalla kun lapset touhuaa heille uusien lelujen kanssa nukkumaanmenoon asti! Hienoilla kasvatusteorioilla on hyvin vahan tekemista kaytannon kanssa, kokemus opettaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kans ollu aikamoinen arsenaali erilaisia tyyppejä ja nää jalatmaassahenkiset on aina olleet niitä parhaita.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...