Siirry pääsisältöön

maanantai ennen vapaapäivää

Mulla on kuulkaa huomenna vapaapäivä. Sellainen päivä jona meille tulee Maija Poppanen heti aamusta ja on lasten kanssa ihan koko päivän ja pääsen vielä L:n kanssa Pubiinkin ennen kuin saan palata laittamaan lapsoset nukkumaan. Lapsetkin on innoissaan, ne on oppineet että Maija Poppaset on keskimäärin aika kivoja kun ne vaan leikkii ja leikkii, eikä yhtään tyhjennä tiskikonetta tai lajittele pyykkejä tai aja terapiaan tai käy ruokakaupassa.

Mulla on huomenna vapaapäivä ja torstaina puolikas vapaa O:n kanssa. Mä saan tällaista luksusta koska ollaan uuden edessä ja meillä on vielä hetki käyttää näitä lastenhoitotunteja joita L:n työnantaja tarjoaa. Heinäkuun puolivälissä L vaihtaa työnantajaa eikä moista luksusta enää ole. Paljon muuta hyvää saadaan tilalle, lomat menee ja lastenhoitaja ja 18kk:n päästä myös vakuutukset. Mä uskon silti että tää oli kokonaisuuden kannalta paras ja oikea ratkaisu.

Kävin viemässä pihalle puolikkaan kaalinpään pupuille, saa nähdä maistuisko se paremmalle kuin mun kukat joiden päälle oin vielä siroteltu kahvinpurujakin. En millään haluais ruveta rakentamaan mitään suoja-aitoja.



Istun tässä pohtimassa mitä tehtäis ja mihin mentäis. Terapiat alkaa vasta kahdelta, joten aikaa on. Huomenna noi kuitenkin istuu kotosalla koko päivän. Kaupasta pitää hakee melatoniinia ja jogurttia ja jotakin helposti lämmitettävää Maija Poppaselle... toivottavasti ne M:n lisäravinteet tulis tänään.

Mun ainoa haave huomiselle on istua jossakin kahvilassa lukemassa kirjaa tai surffaamassa. Mitään en haluu ostaa tai tarvitse. Mä haluun vaan saada olla ja mennä minne nenä näyttää, ilman et koko ajan pitää viedä joku vessaan tai etsiä jollekin toiselle vettä tai tarjota eväitä tai...


Mulla on huomenna vapaapäivä. Nyt meen selvittelemään niitä pyykkejä jotka eilen pestiin.


Koiran eilinen keitto

Kommentit

  1. Parasta pupun/peuran karkoitetta on kun annat poikien suhauttaa pisut kukkapenkkiin ;)
    Kanaemo

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...