Siirry pääsisältöön

maanantai ennen vapaapäivää

Mulla on kuulkaa huomenna vapaapäivä. Sellainen päivä jona meille tulee Maija Poppanen heti aamusta ja on lasten kanssa ihan koko päivän ja pääsen vielä L:n kanssa Pubiinkin ennen kuin saan palata laittamaan lapsoset nukkumaan. Lapsetkin on innoissaan, ne on oppineet että Maija Poppaset on keskimäärin aika kivoja kun ne vaan leikkii ja leikkii, eikä yhtään tyhjennä tiskikonetta tai lajittele pyykkejä tai aja terapiaan tai käy ruokakaupassa.

Mulla on huomenna vapaapäivä ja torstaina puolikas vapaa O:n kanssa. Mä saan tällaista luksusta koska ollaan uuden edessä ja meillä on vielä hetki käyttää näitä lastenhoitotunteja joita L:n työnantaja tarjoaa. Heinäkuun puolivälissä L vaihtaa työnantajaa eikä moista luksusta enää ole. Paljon muuta hyvää saadaan tilalle, lomat menee ja lastenhoitaja ja 18kk:n päästä myös vakuutukset. Mä uskon silti että tää oli kokonaisuuden kannalta paras ja oikea ratkaisu.

Kävin viemässä pihalle puolikkaan kaalinpään pupuille, saa nähdä maistuisko se paremmalle kuin mun kukat joiden päälle oin vielä siroteltu kahvinpurujakin. En millään haluais ruveta rakentamaan mitään suoja-aitoja.



Istun tässä pohtimassa mitä tehtäis ja mihin mentäis. Terapiat alkaa vasta kahdelta, joten aikaa on. Huomenna noi kuitenkin istuu kotosalla koko päivän. Kaupasta pitää hakee melatoniinia ja jogurttia ja jotakin helposti lämmitettävää Maija Poppaselle... toivottavasti ne M:n lisäravinteet tulis tänään.

Mun ainoa haave huomiselle on istua jossakin kahvilassa lukemassa kirjaa tai surffaamassa. Mitään en haluu ostaa tai tarvitse. Mä haluun vaan saada olla ja mennä minne nenä näyttää, ilman et koko ajan pitää viedä joku vessaan tai etsiä jollekin toiselle vettä tai tarjota eväitä tai...


Mulla on huomenna vapaapäivä. Nyt meen selvittelemään niitä pyykkejä jotka eilen pestiin.


Koiran eilinen keitto

Kommentit

  1. Parasta pupun/peuran karkoitetta on kun annat poikien suhauttaa pisut kukkapenkkiin ;)
    Kanaemo

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...