Siirry pääsisältöön

IEP vai EOSP


Ohi on. Seuraava IEP (lyhyempi kuin suomenkielinen vastine vai olisko se EOSP?) on kesäkuussa ja siinä vaan katostaan et kaikki on valmista syksyksi. Palaverissa hiottiin vielä sitä erityisopetuksen sisältöä, tai siis toivetta sisällöstä ja lisättiin vielä yks ”accommodation” lisää (olisko tukitoimi hyvä vastine? Google tarjoili mulle vaan majoitusta ja sisäoppilaitokseen toi tyttö ei kuitenkaan oo menossa). Papereihin kirjattiin että M tarvitsee enemmän aikaa kysymykseen vastaamiseen ja lisäkysymysten esittämiseen.

Kaikki on siis paremmin kuin hyvin ja toimintasuunnitelma ensivuodelle on hanskassa ja tukitoimia on ihan valtavasti ja meistä pidetään tosi hyvää huolta. Silti mua rupes itkettämään parkkipaikalla jo mennessä ja sit uudestaan sieltä palaverista lähtiessä. Näköjään sitä vähintään sen kerran vuodessa joutuu ihan tosisaan palaamaan siihen kohtaan että meidän oma, rakas ja maailman kaunein, älykkäin ja paras tytär on erilainen. Se varmasti pitkällä tähtäimellä pärjää elämässään ihan loistavasti tai ei ainakaan itse omasta rajallisuudestaan juuri joudu kärsimään, mutta vähintään kerran vuodessa suru nostaa päätään ja ollaan taas hetken takaisin siinä päivässä jona lapsestani tuli autisti.

M:n molemmat opet siinä eskariryhmässä lopettaa tänä keväänä. Erityisope siirtyy päätoimiseksi ABA tyypiksi valmistuessaan psykoterapeutiksi ja Ope taas valmistuu ala-asteen opettajaksi ja hakee töitä tällä hetkellä M:n tulevasta koulusta. Arvatkaa toivonko kenties et se saa homman... vaikkei siitä M:n opettajaa tuliskaan niin ainakin siellä olis sille yhdet tutut kasvot. Samalla olen onnellinen et meidän eskariura M:n kanssa päättyy ja ettei sen tarvitse kohdata näitä opettajamuutoksia ensi syksynä. Jotenkin mä oletan et on helpompaa siirtyä seuraavaan kouluun kuin vain menettää rakas, rakas Erityisope.

Lastenhoitaja oli vähän blondi, mut oikein mukava. Blondi siks et se laittoi mulle tekstarin kysyäkseen miten poikien rattaat kääntyy kun niissä ei ole kääntyvää etupyörää kun ne on tarkoitettu lähinnä puskissa juoksemiseen. Vastasin sille et jos vaikka nostaa vähän etupyörää ilmaan ja kääntää sit. Tarina ei kerro kävelikö se aina sinne rattaitten eteen nostamaan sitä etummaista pyörää.

Mulle tärkeintä oli et niillä oli ollut kivaa ja et se ei ollut katsonut telkkaa lasten kanssa vaan ne oli leikkineet ja ulkoilleet ja lukeneet kirjoja. Bonuspisteet annan siitä et se oli tajunnut laittaa saviset vaatteet likapyykkikoriin. Äidin mieltä hivelee tietysti e et se tykkäs meidän kolmikosta ja vaikka ne senkin mielestä oli ”vilkkaanpuoleisia”. Lastenhoitajan kaveri on kuubalainen ja opiskelee Suomessa ja se on kesällä menossa Suomeen käymään.

Laitan tähän mukaan eiliseltä kuvasarjan meidän pojista. Katsokaa miten K ei yhdessäkään kuvassa ole samassa asennossa... mun sähköjänisikiliikkujani. 

O:n paita - Mini Boden, punainen aluspaita - Next, housut - Gap, K:n paita ja farkut - Peek, sininen aluspaita - Next

Tää on Sannalle jotta voin todistaa et ei mun lahkeet AINA ole kääritty, vaan "vain" usein.
Paita- Eddie Bauer, farkut -  Lucky Brand Jeans, tennarit - Vans Hello Kitty, kello - Fossil.

Ja tää on Sussulle , ihan vaan siks et taviksetkin joskus esittelis perseitään blogeissa ;)


Kommentit

  1. Kuulostaa hyvältä M:n saamat tukitoimet. Peukut pystyyn, että on tuttu, ihana ope uudessakin koulussa vastassa! Accommodation on muuten mukautus. Vaikka se, mitä se tarkottaa täällä koulumaailmassa ja mitä siellä, taitaa olla vähän eri asia. Meillä tulee ensin muut tukitoimet ja sitten vasta mukautetaan.
    TP-Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli hauskaa kun yritin googlailemalla selvittää oikeeta suomenkielistä vastinetta... mulla tarjoiltiin asuinpaikkaa, majoitusta, akkomodaatiota... enää en ihmettele et käännökset on välillä vähintäänkin hullunkurisia.

      Oisko se mukautettu opetus sit se jossa lapset on kokonaan erityisluokassa? Vai lasketaanko mukautukseksi ne 120 minuuttia koulupäivässä jotka M on erityisopetuksenpuolella ja muut olis sit tukitoimenpiteitä?

      Poista
  2. mä luulen että täällä oikea lyhenne tuolle teidän palaverille olis hojks?

    VastaaPoista
  3. Eka askel on hops, henkilökohtainen oppimissuunnitelma niille, joilla on vaikeuksia. Sitten tulee hojks, henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, joka usein sisältää enemmän erityisopen panosta. Näihin kirjataan niitä tukitoimia, esim. oppilas saa tehdä matikan koetta yli koeajan tai kielten kokeissa lukivaikeuksinen oppilas saa tehdä osan kokeesta suullisesti. Mukautus on iso askel, silloin oppilas ei enää opiskele yleisen opetussuunnitelman tavoittein, vaan mukautetusti. Tämä on oppilaan turhautumisen estämiseksi huippuhyvä, mutta tuo haasteita myöhempiä opintoja ajatellen. Erityisope voi olla mukana kuinka aikaisin vain tai esim. minä voin opettaa koko ajan oppilasta, jolla on mukautetut tavoitteet muun ryhmän mukana. Erityisluokilla taas voi olla erityisope, mutta opetetaan samoja oppisisältöjä kuin yleisopetuksen puolella. Nykyäänhän täällä pyritään lopettamaan erityisluokat ja opettamaan kaikkia lähikouluissaan, eli integroida tavallisiin luokkiin niin näkövammaisia kuin vaikka entisiä "tarkkislaisia." Aikamoinen sekametelisoppa :) mutta toivottavasti selvensi. -TP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toistaiseksi ainakin mennään ihan opetussuunnitelman mukaan tukitoimenpiteillä ja hojks kuulostaa samalta kuin iep.

      Täällä on ihan tavallisia luokkia - M menee sellaiselle, sit toisissa koulupiireisä on integroituja erityisluokkia joissa on ope ja erityisope ja sit on ns. learning center. Learning centerin lapset vierailee tavallisissa luokissa ja tavoite on et jossakin vaiheessa siirtyisivät sinne kokonaan. M on siis tavallisessa luokassa päätoimisesti ja sit tietyn minuuttimäärän pienryhmäopetuksessa.

      Poista
  4. Ms Farkku <3

    Kyllä huomaa, et oot jättänyt sokerit vähemmälle. Ihan kateeksi käy. Nimim. suklaakakun kanssa telkkarin edessä:D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...