IEP vai EOSP

Ohi on. Seuraava IEP (lyhyempi kuin suomenkielinen vastine vai olisko se EOSP?) on kesäkuussa ja siinä vaan katostaan et kaikki on valmista syksyksi. Palaverissa hiottiin vielä sitä erityisopetuksen sisältöä, tai siis toivetta sisällöstä ja lisättiin vielä yks ”accommodation” lisää (olisko tukitoimi hyvä vastine? Google tarjoili mulle vaan majoitusta ja sisäoppilaitokseen toi tyttö ei kuitenkaan oo menossa). Papereihin kirjattiin että M tarvitsee enemmän aikaa kysymykseen vastaamiseen ja lisäkysymysten esittämiseen.

Kaikki on siis paremmin kuin hyvin ja toimintasuunnitelma ensivuodelle on hanskassa ja tukitoimia on ihan valtavasti ja meistä pidetään tosi hyvää huolta. Silti mua rupes itkettämään parkkipaikalla jo mennessä ja sit uudestaan sieltä palaverista lähtiessä. Näköjään sitä vähintään sen kerran vuodessa joutuu ihan tosisaan palaamaan siihen kohtaan että meidän oma, rakas ja maailman kaunein, älykkäin ja paras tytär on erilainen. Se varmasti pitkällä tähtäimellä pärjää elämässään ihan loistavasti tai ei ainakaan itse omasta rajallisuudestaan juuri joudu kärsimään, mutta vähintään kerran vuodessa suru nostaa päätään ja ollaan taas hetken takaisin siinä päivässä jona lapsestani tuli autisti.

M:n molemmat opet siinä eskariryhmässä lopettaa tänä keväänä. Erityisope siirtyy päätoimiseksi ABA tyypiksi valmistuessaan psykoterapeutiksi ja Ope taas valmistuu ala-asteen opettajaksi ja hakee töitä tällä hetkellä M:n tulevasta koulusta. Arvatkaa toivonko kenties et se saa homman... vaikkei siitä M:n opettajaa tuliskaan niin ainakin siellä olis sille yhdet tutut kasvot. Samalla olen onnellinen et meidän eskariura M:n kanssa päättyy ja ettei sen tarvitse kohdata näitä opettajamuutoksia ensi syksynä. Jotenkin mä oletan et on helpompaa siirtyä seuraavaan kouluun kuin vain menettää rakas, rakas Erityisope.

Lastenhoitaja oli vähän blondi, mut oikein mukava. Blondi siks et se laittoi mulle tekstarin kysyäkseen miten poikien rattaat kääntyy kun niissä ei ole kääntyvää etupyörää kun ne on tarkoitettu lähinnä puskissa juoksemiseen. Vastasin sille et jos vaikka nostaa vähän etupyörää ilmaan ja kääntää sit. Tarina ei kerro kävelikö se aina sinne rattaitten eteen nostamaan sitä etummaista pyörää.

Mulle tärkeintä oli et niillä oli ollut kivaa ja et se ei ollut katsonut telkkaa lasten kanssa vaan ne oli leikkineet ja ulkoilleet ja lukeneet kirjoja. Bonuspisteet annan siitä et se oli tajunnut laittaa saviset vaatteet likapyykkikoriin. Äidin mieltä hivelee tietysti e et se tykkäs meidän kolmikosta ja vaikka ne senkin mielestä oli ”vilkkaanpuoleisia”. Lastenhoitajan kaveri on kuubalainen ja opiskelee Suomessa ja se on kesällä menossa Suomeen käymään.

Laitan tähän mukaan eiliseltä kuvasarjan meidän pojista. Katsokaa miten K ei yhdessäkään kuvassa ole samassa asennossa... mun sähköjänisikiliikkujani. 

O:n paita - Mini Boden, punainen aluspaita - Next, housut - Gap, K:n paita ja farkut - Peek, sininen aluspaita - Next

Tää on Sannalle jotta voin todistaa et ei mun lahkeet AINA ole kääritty, vaan "vain" usein.
Paita- Eddie Bauer, farkut -  Lucky Brand Jeans, tennarit - Vans Hello Kitty, kello - Fossil.

Ja tää on Sussulle , ihan vaan siks et taviksetkin joskus esittelis perseitään blogeissa ;)