henkilökohtainenpäivä

Lienee aika selvää että meidän elämä vaihtelee kreisin ja kaoottisen välimaastossa. Mulla työnantaja joustaa, kun on lasten lääkäreitä, leikkauksia, kipsejä, koiran sairastumisia ja muita. Niin joustaa myös Fredden maailma. ”Mä en nyt tänään pääse...”, on meidän kummankin työyhteisöissä tuttu lause. Viimeisten kuukausien aikana on venytty ja paukuttu kaikilla tahoilla.

Kun mä lähden aikaisin tai en tule, on syynä keskimäärin lapsi tai koira. Mulla ei ole omaa aikaa. En ole ehtinyt hammaslääkäriin vuoteen. Muutamaakin lääkäriä olen siirtänyt sen seitsemään kertaan ja siirrän varmaan taas uudestaan. Onneksi omalääkäri on sentään viereisellä klinikalla ja mä voi puhua lääkärini kanssa lounaan äärellä. Monien äitien tapaan, minä olen tärkeysjärjestyksessä viimeinen – aina. Ei pitäis ei, mutta käytännössä mikään muu ei vaan ole mahdollista.

Keskiviikkona tokaisin Freddelle että mä oon puhki. Että koko kesä on joo järjestyksessä, on puolikasta päivää ja sitä ja tätä, mutta meillä ei ole yhtään lomaa. Mun vähäiset lomat kun on jo valjastettu koulunalkuun. Fredde sanoo et pidetään lomaa, lähdetään johonkin muutamaksi päiväksi. Innostun.

Aamulla me pidetään Fredden kanssa puhelinpalaveria. Mä istun omien kalentereitteni kanssa ja se omansa. Ehdotan elokuun tokaa viikkoa, Fredde sanoo ettei se voi lähteä. Se ehdottaa elokuun ekaa viikkoa ja mä sanon et meillä on neljä lääkäriä paikalla ja koordinaattori lomalla – en voi olla poissa. Me selataan ja plärätään ja ehdotetaan. Lopulta löytyy kolme päivää, jotka käy kummallekin, meillä ei ole lääkäreitä klinikalla ja Freddenkin kalenterin pystyy järjestelemään. Huikkaan piällysmiehelle että haluun jutella kun sillä on aikaa.

Iltapäivällä mä istun sen huoneessa. Me puhutaan ensin sen lomasta, se on lentämässä perjantaiaamuna ennen päivänkoittoa kotiin Floridaan. Mä avaan keskustelun ja sanon et me mietittiin et pitäis varmaan olla vähän perhelomaa... Se vastaa et hän itseasiassa mietti ihan samaa, siis sitä ettei mulla ole yhtään lomaa perheen kanssa. Asia on selvä alle minuutissa. Sit sanon et mulla on toinenkin asia... että mä oon puhki... Se näyttää säikähtäneeltä sen sadasosasekunnin mikä menee siihen että saan jatkettua että en duuniin, vaan kaikkeen muuhun. Ja mä jatkan ettei meillä perjantaina ole yhtään lääkäriä talossa... ja Kylie sanoo et mahtava idea, pidä vapaapäivä ja tee jotakin kivaa. Näille päiville on on kaksi nimeä; "mental health day" tai vaihtoehtoisesti "personal day". Niitten ottaminen aina silloin tällöin on monessa työpaikassa suorastaan kannustettavaa, kukapa ei välillä tarvitsis vapaapäivää. Mies töissä, lapset leirillä. Vain minä ja Martta. 

aamiaista