maanantai 4. heinäkuuta 2016

uusia ystäviä



Nykyään tulee harvemmin jouduttua niihin tilanteisiin jossa istuu samassa päivällispöydässä käytännössä ventovieraitten ihmisten kanssa. Viitisentoista vuotta sitten sitä harrastettiin jatkuvasti, silloin kun rakentamalla rakennettiin uutta elämää ja ystäväpiiriä. Sovittiin päivälliset, istuttiin ja seurusteltiin ja oven sulkeuduttua päätettiin tuleeko tästä mitään vai ei. Tällä tavalla on löytynyt paljon aivan mahtavia ihmisiä, ystäviä ja uusi perhe.

Seuraava kierros oli M:n synnyttyä. Mä etsin niitä äitiystäviä, muita samassa tilanteessa olevia – vertaistukea. Vuosien saatossa monet on muuttaneet tai muuten vaan ollaan kavettu erilleen. Toiset tekee kahdeksansia lapsiaan, toiset palas töihin kolme kuukautta ensimmäisen synnyttyä ja neljänsien kanssa ei loppujen lopuksi ollutkaan niin kauheesti muuta yhteistä kuin samanikäinen lapsi. Sitten on poikien kummivanhemmat, tai ne rakkaat ystävät joiden kanssa vietetään kiitospäivää ja puutarhajuhlia. Ne jotka tarttui mukaan tältä kierrokselta – samanikäisten lasten vanhempia ihmisiä joiden kanssa on helppoa olla yhdessä.  

Useimmat koulukavereitten vanhemmat on hyvänpäiväntuttuja. Osa taas ihan hyviäkin ystäviä. Perhetuttavia sieltä ei vielä ole kuoriutunut lainkaan, mutta toisaalta meillä on jo ystäväpiiri ja meille ihan riittävä sosiaalinen elämä. Viikko sitten M:n partionvetäjä kutsui meidät kylään. Mä tunnen Cathya just sen verran että tiputan neidin partioon ja poimin sieltä takaisin, ja partioleirillä tuli oltua viikonloppu yhdessä. Cathy on sellainen superhiljainen nainen, sellainen joka kuuntelee kun muut puhuu. Käytännössä me mentiin kyläilemään täysin tuntemattomien ihmisten kotiin.

Sunnuntai-iltapäivänä me kurvataan niitten pihaan. Lapsilla on uikkarit ja pyyhkeet mukana, onhan perheellä oma uima-allas. Mä kannan sisään salaatin ja Fredde tulee perässä jälkiruuan kanssa. Cathy tarjoilee meille sangriaa. Bob sanoo ettei hän juo tollaisia litkuja ja avaa tölkin limua. Lapset sählää ja vaihtaa päälle uikkareita, me siirrytään juomiemme kanssa uima-altaalle.

Me yritetään Fredden kanssa kuumeisesti keksiä puheenaiheita;

- Onko teillä kesäsuunnitelmia? Ei.
- Kivaa kun lapset viihtyy niin hyvin yhdessä. Teillä on ihana piha, mutta varmasti paljon töitä tän kanssa? Hmm, Cathy mitään tee... puutarhurit tän hoitaa. – Mutta täytyyhän tästä olla paljon iloa? Jaa.
- Teillä on kaunis koti! Olis joo, mutta Cathy sotkee niin paljon että siivoamiseen menee kaikki päivät.
- Onko toi vanha silta ennen ollut tie? Hirveä mätä rotisko.



Aina välillä laskeutuu hiljaisuus keskustelun tyrehtyessä yksitavuisiin vastauksiin kerta toisensa jälkeen. Kenzie nousee uima-altaasta ja sanoo että sillä on jano. Cathy kehottaa lasta hakemaan pihakeittiön jääkaapista juotavaa lapsille. Kenzie haluaa että äiti hakee. Äiti nousee ja lähtee hakemaan, Bob tokaisee että lasten äiti kasvattaa kaksikosta maailman huonokäytöksisimpiä lapsia. Mä yritän pehmittää, että kahdeksan on haasteellinen ikä, Bob tokaisee että mulla on yltiöpositiivinen lähestymistapa heidän kasvatushaasteisiinsa. Hiljaisuus laskeutuu jälleen. Kaadan itselleni lisää sangriaa.

Kerta toisensa jälkeen yritän virittää puhetta. Cathy vastaa yhdellä tai kahdella sanalla ja Bon nälvii vaimoaan ja lapsiaan. Cathy on tehnyt alkupalaksi ilmakuivattuun kinkkuun käärittyjä mascarponetäytteisiä taateleita. Bob toteaa alkupalan olevan hyvine raaka-aineitten hukkaanheittämistä. Fredde kehuu alkupalaa, jos ei muuta niin tunnelman keventämiseksi. Bob haukkuu kanan mauttomaksi ja toteaa ettei riisiä kannata tehdä toiste. Me syödään Fredden kanssa hiljaisuuden vallitessa.

Perheen koira istuu Cathyn sylissä. Kehun koiraa suloiseksi. Bob tokaisee että olishan se suloinen jos Cathy viitsis pitää sen puhtaana. Koira hyppää alas Cathyn sylistä ja siirtyy Bobin syliin. Bob kiljaisee että Cathyn pitää päästää irti hihnasta, eläinparkahan kuristuu.

Perheen lapset siirtyy takaisin leikkimään. Meidän lapset tyhjentää lautasensa. Bob haastaa taas vaimonsa sanomalla että katso Cathy, niitten lapset jopa osaa syödä. Cathy vastaa että heidän lapsensa saa sentään olla lapsia ja leikkiä. Me istutaan Fredden kanssa hiljaa.


Jälkiruuan tullessa pöytään. Bob kysyy paljonko kello on. Katson kelloa ja sanon sen lähestyvän seitsemää. Bob tiedottaa olevansa väsynyt ja menevänsä nukkumaan heti seitsemän jälkeen. Lauseen jatkeeksi se sanoo Cathylle, että tämä on hukannut lasten iPadin ja saa luvan nukkua alakerran sohvalla. Vaimo ei sano mitään. Me syödään kakkua hiljaisuuden vallitessa ja yhdeksää yli seitsemän Fredde nousee ja kiittää mukavasta illasta. Bob kävelee sisään ja katoaa jonnekin valtavaan taloon. Lapset juoksee talon läpi autolle, Kenzie kiipeää syömättömän kakkunsa kanssa meidän autoon ja pudottaa kakun auton lattialle. Pyydän laumaa varomaan auton lattialla nököttävää kakunpalaa, siivotaan sitten kotona. Perheen koira kiipeää Kenzien perässä autoon ja syö kakun lattialta, Kenzie pyyhkii kätensä istuimeen. Meidän lapset pidättää hengitystään. Lopulta vain meidän perhe on autossa. Me vilkutetaan ja ajetaan pois. Fredde ilmoittaa tarvitsevansa paukun. Mä nauran kyyneleet silmissä koko matkan kotiin. 



2 kommenttia:

  1. Huh, kuulostipa ahdistavalta. Sääliksi käy lapsia ja Cathya, tuollainenhan on henkistä pahoinpitelyä :(

    Kiva, kun laitoit kommentoinnin takaisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan miten tää toimii näin :) Oli joo aika kurja tunnelma, en tiedä oliko se ihan arkipäivää vai oltiinko me ehkä keskellä perheriitaa tai jotain...

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.