reilut 365 päivää elämää

Vuodessa ehtii paljon. Vanhojen kuvien katsomisessa on nostalgia, rakastan – ihan oikeesti joo rakastan – sitä naamiksen systeemiä joka tarjoilee vanhoja valokuvia ja päivityksiä katsottavaksi. Minkälaista meillä oli silloin joskus, silloin kun meillä vielä oli kolme vaippapeppua ja syötin sadetakissa poikia keittiön lattialla. Ai miksi sadetakissa? No koska jannut pärisytteli menemään ja sadetakki oli ainoa järjellinen suojavaruste.

Mutta vuodessa, yhdessä vuodessa. Yhdessä vuodessa ehtii paljon. Martta täyttää vuoden ja kerään albumiin kuvia ensimmäisen vuoden varrelta. Tarina alkaa siitä kun me käytiin tutustumassa Martan vanhempiin, viikkoa ennen Martan syntymää. Se polveilee ensimmäisistä pentukuvista meidän visiittiin Martan ensimmäisessä kodissa, siitä päivästä kun me viimeinkin saatiin neito kotiin ja matkasta sen jälkeen. Yhteen vuoteen on mahtunut vain yksi onnettomuus ja valtavasti hyviä hetkiä. Vuodessa Martasta on tullut kiinteä osa perhettä, Martta määrittelee jopa Fredden auto-ostoksia, neiti kun ei tykkää matkustaa lavalla yhtään sen enempää kuin M istua jannujen kanssa samalla rivillä.

Martalla on ollut leikkideittejä. Se on matkustanut rannalle ja viinitiloille. Martta on käynyt meidän kanssa ostoksilla, oppinut poimimaan marjat suoraan pensaasta, uimaan ja nauttimaan aamuisista metsälenkeistä. Jokainen arkiaamu herätyskello soi 5:30, vedän jalkaan lenkkarit ja me lähdetään kahdestaan metsään. Tänään vastaan tuli peura, taannoin härkäsammakko. Toisinaan näen huuhkajan tai palokärjen, joskus kojootin tai ilveksen. Martta kulkee mun kanssa aina ilman hihnaa, naapurit tietää että se nyt on meidän Martta ja se istuu alas kun kävelee vastaan. Marttaa pelkää vain se yksi naapurin setä.

Martta nyt vaan on – paras kaikista Martoista. Tässä kuvia Martan ensimmäisestä vuodesta.