Siirry pääsisältöön

kumpi perii matin maan?



Eilen illalla pakkasin laukkuun lyijykyniä, kuulakärkikynän ja korkkaamattoman vihkon. Edessä kolmen viikon tehokurssi - sellainen kuin joskus lukiovuosina oli valmennuskurssit – tavoitteena läpäistä se LKV koe meidän osavaltiossa. Mulla ei ole aavistustakaan siitä mitä on edessä. 

Niin kuin jokainen vanhempi tietää on lapsilla taianomainen taito sairastua aina silloin kun ei pitäis ja niinpä minäkin jätin tänään kuumeisen lapsen kotiin. Kaksi kuukautta mulla on ollut aikaa hoitaa niitä. Kaksi kokonaista kuukautta, ja kun mun lopulta oikeesti pitää olla jossakin tärkeessä niin tottakai ne on kipeenä – aina.



Perjantaina kun koulusta soitettiin ja käskettiin hakea Tättis kotiin kesken päivän, mä olin totaalisen vakuuttunut että sen sairaus on puhtaasti henkistä laatua ja liittyy mun kurssin alkamiseen. Kotona kuumemittari puhui karua kieltään ja valitettavasti todisti että se on ihan oikeasti sairaana. Sunnuntaina kiikutin sen lopulta lääkäriin toivoen salaa että ne löytää siltä vian joka vaatii antibiootteja, niin että se paranis nopeemmin ja mä saisin tuupattua sen takaisin kouluun. Ei löytynyt. Ei ollut pissistä sen enempää kuin korvatulehdusta tai angiinaakaan. Viirus. Perhanan viirus. Ei auta kuin potea ja kärsiä.

Fredde järjestelee kalenterinsa uudestaan ja jää kotiin mun ajaessa aamulla kurssille.

Meitä on koolla sekalainen seurakunta ihmisiä. Kiinalainen joka on muuttanut maahan muutamaa viikkoa aiemmin. Nainen joka näyttää siltä että sen ehdonalaisvalvoja on vaatinut sitä hankkimaan koulutuksen. Poika joka näyttää korkeintaan kolmetoistavuotiaalta. On posteljooni, baarimikko, sairaanhoitaja. Talkkari, kotiäiti, sisustussuunnittelija. On juristi, on johtaja. Yksi ajaa aamuisin kouluun monta sataa mailia. Toinen tulee kulman takaa. Kolmas lautalla saaristosta. Aika monella ei ole koskaan aikomustakaan tehdä töitä kiinteistövälittäjänä.



Päivä on täynnä kiinteistö- ja sopimuslainsäädäntöä. Mitkä on vuokraisen oikeudet? Entä vuokrasopimustyypit? Kenelle kuuluu maa-alueelta löytynyt öljy? Entä voiko osavaltion haastaa oikeuteen äänimelusta? Jos Mari testamenttaa talonsa Samille, kuka perii Samin? Kuka omistaa joessa virtaavan veden? Kotitehtäväksi tulee perehtyä huomisen materiaaliin, kerrata tämänpäiväiset ja tehdä 70 tehtävää.


Kotona mua odottaa yhden kuumeisen lapsen sijasta kaksi kuumeista lasta. Tottakai just nyt. 


Kommentit

  1. Mykkänä ihailusta! Aikamoista opiskelua tiedossa. Saattaisin itkeä, jos toi koskis mua :D
    Onneksi olet fiksu ja selviät ja susta tulee paras myyjä ikinä.

    Toi sairastelu on kyllä peestä. MIten ne osaakin sen ajoittaa juuri noin. Saat olla onnellinen miehestä,joka sumplii aikataulunsa. Ei ole itsestäänselvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Einari epätoivo oli aika lähellä kurssin ekan aamupäivän aikana. Tahti on nopea ja hetkittäin tuntui etten tajua mistään mitään. Kiitos kannustuksesta, sitä tarvitaan!

      Ja joo, Fredde on maailman paras mies.

      Poista
  2. Moikka, saat nyt pitkähkön kommentin...

    Löysin blogisi vajaat pari viikkoa sitten ja olen kahlannut kaikkia kirjoittamiasi tekstejä läpi – vielä noin vuoden ajalta lukematta. Tapasi kirjoittaa on ihana, teidän perheenne vaikuttaa upealta ja lapset parhailta. Kaikki erityislapsiin liittyvä on kiinnostanut mua aina. Autismi on tosi kiehtova aihe ja ADHD:stä on läheistä kokemusta, mullakin se todettiin muutama kuukausi sitten (tosin ilman hyperaktiivisuutta). Niin ja erityislapsiperhearjesta on kokemusta oman erityisyyden (olen sokea) kautta sekä sit myös meidän perheessä asuneiden sijaislasten kautta. Teidän Martta vaikuttaa koiralta, josta tulisi ihan paras opaskoira. Onneksi sillä on tärkeä tehtävä luvassa jo muutenkin. :) Niin ja Seatle kuulostaa todella mukavalta paikalta asua.

    Sun blogisi myötä ajatus ulkomaille töihin lähtemisestä alkoi kiehtoa enemmän. Mä opiskelen ohjelmointialaa ja mies työskentelee samalla alalla myös. Ollaan me joskus vitsinä heitelty, että ehkä muutetaan jonain päivänä Kaliforniaan koodaamaan, mutta oikeena vaihtoehtona en sitä ole kyllä pitänyt. Mun englannin kielitaitoni on niin huono, ettei ulkomailla työskentely olis oikeasti mahdollista. Mä kuitenkin haluan parantaa sitä ja haluan myös pelata jalkapalloa (haha, näin sanottuna nää ei tunnu liittyvän mitenkään toisiinsa!). Suomessa sokkojalkapallon pelaaminen ei käytännössä ole mahdollista, mutta Englannista löytyy the Royal National College for the Blind, jossa on jalkapalloakatemia. Siellä siis pääsisin pelaamaan futista ja ihan varmasti oppisin enkkuakin samalla. RNC:n lukukausimaksua (Englannin ulkopuolisille opiskelijoille 30 000 puntaa) varten keksin hakea Holman Prize -apurahaa: yksi näkövammaisjärjestö San Franciscossa antaa 25 000 dollaria sokeiden unelmien toteuttamiseen. Apurahan hakeminen vaati 1,5 min pitchausvideon englanniksi ja siihen se meinas mun kohdallani kaatua. Etenkin englannin puhuminen on musta kauheaa, järjettömän ahdistavaa ja kaikkea. Mutta sitten mä löysin sun blogin, luin parissa päivässä kai vuoden kirjotukset ja mietin, että olishan se siistiä olla töissä ja asua jossain Seatlessa ja sitä varten pitäis se englanti hallita paremmin... Niin mä päätin rohkaistua ja vääntää sen videon, koska olishan se nyt tyhmää, jos heittäisin hukkaan mahdollisuuden saada tollanen apuraha.

    Niin että kiitos blogista ja kiitos siitä loppusysäyksestä, joka sai mut lopulta oikeasti hakemaan Holman Prize -apurahaa, vaikka englanniksi julkisella videolla 1,5 min puhuminen kauhistutti mua etukäteen ihan järjettömästi ja edelleen se tuntuu yhdeltä rohkeimmalta asialta, jonka oon elämässäni tehnyt. Kirjoitin blogissani tästä apurahan hakemisesta yms: http://ronjaoja.blogspot.fi/2017/03/holman-prize-apurahalla-kohti.html Koska apurahan saajiin vaikuttaa myös "yleisöäänestys" ja YouTube-videoiden tykkäily, arvostaisin suuresti, jos käyt tykkäilemässä. :)

    Että niin. Viimesen vajaan parin viikon aikana mä en ole lukenut yhtään kirjoja, koska luen sun blogiasi jatkvuasti. Sait siis yhden kestolukijan lisää. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! Mä olen täysin mykistynyt siitä että mun kirjoitukset on sysänneet sut lähemmäksi sun unelmaa! Aivan super, hyper ihanaa ja mahtavaa!!! Tottakai käyn tykkäämässä sun hakemusta ja äänestämässä että saat apurahan.

      Seattle on ihana kaupunki. Kaliforniassa on toki aurinko, mutta noin muuten täällä on asiat aika kohdillaan ja täällähän se koodarin paratiisi taitaa nykyään olla ;)

      Tervetuloa lukemaan ja toivottavasti apurahahakemus natsaa! Muista että murtaen puhuttu englanti (broken English) on maailman puhutuin kieli.

      Poista
    2. Ihan mahtava video! Saanko mä yrittää haalia sulle lisää ääniä?

      Poista
    3. Kiitos! :) Ja ehdottomasti joo saat yrittää haalia mulle lisää tykkäyksiä! Kaikki otetaan ilolla vastaan.

      Poista
  3. Hei, täällä taas tää huono kommentoija, joka nyt kyllä ylittää itsensä.

    Ihan ekaksi haluan kertoa, että kävin myös tykkäämässä Ronjan videosta. Toivottavasti Ronja saa stipendin!

    Toiseksi on pakko sanoa, että olen todella ilahtunut blogin päivittymistahdista. Tästä on tullut se blogi, jonne klikkaan aina ensimmäisenä katsomaan onko tullut päivitystä. Olen saanut ilahtua jo monta kertaa. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sullekin videon tykkäyksestä! :) Ihanaa, kun niin monet haluaa tukea mun unelmaani. <3

      Poista
    2. Kiitos Tarzan! Yritetään pitää tahtia yllä, vaikka nää kolme viikkoa voi olla vähän haasteellisia... :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi