Siirry pääsisältöön

1. luukku - kiitospäivä



Kiitospäivästä alkaa joulunaika, ja niinpä perjantaina kiitospäivän jälkeen koti täyttyy laatikoista. Lattioilla on suloisena sekamelskana joulukuusi, kuusenkoristeita, jouluvaloja, seppeleitä, joulukylä, pähkinänsärkijät, tontut, joulusukat, juna... jouluhullun kodissa vedetään jouluöverit vuodesta toiseen. Vain yksi lasipallo särkyy hötäkässä.

Tässä tuloillaan se sienikeitto.


Thanksgiving, friendsgiving, turkey day, marraskuun lopulla juhlittava kiitospäivä, sadonkorjuujuhla, on joulun ohella rakas ja tärkeä. Se on juhla johon on kasvanut vuosien mittaan, joka alkuun etsi muotoaan ja haki meidän näköistä tapaa. Ensimmäisenä vuonna, silloin joskus kauan sitten sen merkitys oli niissä kahdessa ylimääreäisessä vapaapäivässä kauppojen täyttyessä kalkkunoista. Oli meilläkin kalkkuna, mutta vasta vuodet kasvattivat kiitospäivän myös sydämeen.



Ihan kuten joulukin, kiitospäivä rakentuu traditioiden ympärille, siihen että asiat toistavat itseään vuosi toisensa jälkeen. Siinä missä suomalisesta joulupöydästä löytyy imelletty peruna- ja lanttulaatikko, on kiitospäivän ruokalistalla vihreitä papuja ja bataattivuokaa. Bataattivuoka tosin tuli heivattua, kun sitä appelsiinimehulla maustettua, vaahtokarkein kuorrutettua makeaa sosetta ei syönyt oikeastaan kukaan. Sienikeittoa meillä on ollut niin monta vuotta alkuruokana että se on jo vitsin aihe, etenkin kun se ei ole ihan kaikkien lasten suosikki.

Valmiina juhlaan.


Joulukalenterin ensimmäisen luukun avaakin kiitospäivä, tänä vuonna sopivasti viikkoa tavallista myöhemmin, marraskuun 28. Tervetuloa rakas joulu.


Kalkkunankoipi on tän miehen herkku.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...