Siirry pääsisältöön

1. luukku - kiitospäivä



Kiitospäivästä alkaa joulunaika, ja niinpä perjantaina kiitospäivän jälkeen koti täyttyy laatikoista. Lattioilla on suloisena sekamelskana joulukuusi, kuusenkoristeita, jouluvaloja, seppeleitä, joulukylä, pähkinänsärkijät, tontut, joulusukat, juna... jouluhullun kodissa vedetään jouluöverit vuodesta toiseen. Vain yksi lasipallo särkyy hötäkässä.

Tässä tuloillaan se sienikeitto.


Thanksgiving, friendsgiving, turkey day, marraskuun lopulla juhlittava kiitospäivä, sadonkorjuujuhla, on joulun ohella rakas ja tärkeä. Se on juhla johon on kasvanut vuosien mittaan, joka alkuun etsi muotoaan ja haki meidän näköistä tapaa. Ensimmäisenä vuonna, silloin joskus kauan sitten sen merkitys oli niissä kahdessa ylimääreäisessä vapaapäivässä kauppojen täyttyessä kalkkunoista. Oli meilläkin kalkkuna, mutta vasta vuodet kasvattivat kiitospäivän myös sydämeen.



Ihan kuten joulukin, kiitospäivä rakentuu traditioiden ympärille, siihen että asiat toistavat itseään vuosi toisensa jälkeen. Siinä missä suomalisesta joulupöydästä löytyy imelletty peruna- ja lanttulaatikko, on kiitospäivän ruokalistalla vihreitä papuja ja bataattivuokaa. Bataattivuoka tosin tuli heivattua, kun sitä appelsiinimehulla maustettua, vaahtokarkein kuorrutettua makeaa sosetta ei syönyt oikeastaan kukaan. Sienikeittoa meillä on ollut niin monta vuotta alkuruokana että se on jo vitsin aihe, etenkin kun se ei ole ihan kaikkien lasten suosikki.

Valmiina juhlaan.


Joulukalenterin ensimmäisen luukun avaakin kiitospäivä, tänä vuonna sopivasti viikkoa tavallista myöhemmin, marraskuun 28. Tervetuloa rakas joulu.


Kalkkunankoipi on tän miehen herkku.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää