Siirry pääsisältöön

1. luukku - kiitospäivä



Kiitospäivästä alkaa joulunaika, ja niinpä perjantaina kiitospäivän jälkeen koti täyttyy laatikoista. Lattioilla on suloisena sekamelskana joulukuusi, kuusenkoristeita, jouluvaloja, seppeleitä, joulukylä, pähkinänsärkijät, tontut, joulusukat, juna... jouluhullun kodissa vedetään jouluöverit vuodesta toiseen. Vain yksi lasipallo särkyy hötäkässä.

Tässä tuloillaan se sienikeitto.


Thanksgiving, friendsgiving, turkey day, marraskuun lopulla juhlittava kiitospäivä, sadonkorjuujuhla, on joulun ohella rakas ja tärkeä. Se on juhla johon on kasvanut vuosien mittaan, joka alkuun etsi muotoaan ja haki meidän näköistä tapaa. Ensimmäisenä vuonna, silloin joskus kauan sitten sen merkitys oli niissä kahdessa ylimääreäisessä vapaapäivässä kauppojen täyttyessä kalkkunoista. Oli meilläkin kalkkuna, mutta vasta vuodet kasvattivat kiitospäivän myös sydämeen.



Ihan kuten joulukin, kiitospäivä rakentuu traditioiden ympärille, siihen että asiat toistavat itseään vuosi toisensa jälkeen. Siinä missä suomalisesta joulupöydästä löytyy imelletty peruna- ja lanttulaatikko, on kiitospäivän ruokalistalla vihreitä papuja ja bataattivuokaa. Bataattivuoka tosin tuli heivattua, kun sitä appelsiinimehulla maustettua, vaahtokarkein kuorrutettua makeaa sosetta ei syönyt oikeastaan kukaan. Sienikeittoa meillä on ollut niin monta vuotta alkuruokana että se on jo vitsin aihe, etenkin kun se ei ole ihan kaikkien lasten suosikki.

Valmiina juhlaan.


Joulukalenterin ensimmäisen luukun avaakin kiitospäivä, tänä vuonna sopivasti viikkoa tavallista myöhemmin, marraskuun 28. Tervetuloa rakas joulu.


Kalkkunankoipi on tän miehen herkku.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää