Siirry pääsisältöön

heinäkuun 1. 2014

Melkein unohdin aamulla... muistin vasta kun tarkastin M:n kesäkoulutehtäviä ja kirjoitin ekaan kirjaan päivämäärän... Heinäkuun eka oli tänä kesänä suorastaan hysteerisen lämmin. Ei ole mitenkään tavatonta että elohopea hipoo kolmeakymmentä, mutta se että lähestytään seuraavaa kymmenlukua on jo vähän harvinaisempaa...

aamulla lueskelin Veeran kuulumisia

 M teki hienomotoriikkaharjoituksiaan

pöydän toisella puolen K osallistui talkoisiin

O leikki Koiran kanssa

aamiaisen jämät

puistoeväät pakattuna



I need a wipe....!!!! Moooooooom, I need a wiiipe!



aamusuihku


kaikki valmiina





Mt Rainier - kotoisasti Reiska vaan


harjataanko teillä koskaan hiuksia parkkipaikalla? Siis yön jäljiltä...



M:n jäädessä sosiaalisten taitojen ryhmään me lähdettiin kauppaan ostamaan puistojuomia




kids clubista saa mukaan hedelmät


huomaa... 82F on +28C

siellä se Reiska taas on






isommassa autossa mahtuu hyvin vaihtamaan uikkarit päälle



päivän leiri... hyvin nopeasti ymmärsin että meidän kesätarvike repertuaarissa on vakava puute... meillä ei ole minkäänlaista aurinkovarjoa...

kyl mä tän saan...









aurinkovarjon metsästyksessä 


M haluaa mennä kiipeilemään, me käytiin selvittämässä onko se a) mahdollista ja b) paljonko se maksaa...
$60/tunti/1-4 henkeä... eiköhän me voida tehdä tää





matkalla lääkäriin


kaupungin paras perhevessa löytyy meidän omalta pikkuostarilta








lukutoukka










aurinkovarjoa testaamassa

hyvin pelittää, ja kustansi $35



tänään syödään ranskalaisia


...ja hampurilaisia





siellä ne perunat nyt porisee




ilmastointi myös alakertaan



20:30







pari erää Hiss-peliä M:n kanssa


vähät ne mitään nukkuu...



nyt ollaan jo lähellä nukkumattia

mä katson sängyssä tabletilta telkkaria

ilman täyttää Peace & Calm



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...