Siirry pääsisältöön

sitten on taas torstai

Perjantaina ostarille ja leikkimään ja leffaan, lauantaina retki suureen cityyn, sunnuntaina lentomuseo, maanantaina puistopäivä, tiistaina sikakuuma ja vesisuihkupuisto, keskiviikko uimarannalla... ja sitten tulee taas torstai, työpäivä ja työputken alku. Tänään töitä, huomenna töitä - muitten juhliessa vapautta ja itsenäisyyttä - lauantaina työpäivä ja sunnuntaina työpäivä. En edes yritä soittaa ja kinuta vapaata tai varhaista kotiinpääsyä kivuliaan tietoisena siitä että me ollaan se toinen niistä suurista sairaaloista, joihin kärrätään kaikki ilotulitevammat, veneistä tippuneet, rattijuopon kolhimat, ja ne rattijuopot... Kaikkien onnettomien onnettomuuksissa vaurioituneitten lisäksi on ne umpparit, suolensa tukkineet ja sappivaivaiset. Seattlen pohjoisosista etelään viedään Harborview:n sairaalaan ja kaikki Duvallista pohjoiseen ja vuorilta länteen tulee meille. Tiedossa kiireinen putki.

Töiden rytmittäessä arkea, tulee vapaa-aikana tehtyä enemmän. Kesä ei olekaan loputon virta kauniita päiviä... on työpäiviä ja vapaapäiviä, vapaapäivänä tulee pakattua ja lähdettyä, ihan vaan siksi ettei voi mennä ihan yhtä hyvin huomennakin. Yritän siis jotenkin semitaiteellisesti sanoa että kun välillä on pakko tehdä töitä, mustaa vapaastakin ajasta nauttia vähän enemmän.

Nyt neljä päivää töitä, sit kaksi vapaata täytettynä hammaslääkäreillä, silmälääkäreillä, ystävillä ja auringolla. Kaksi päivää töitä ja loma - kuusi päivää viinimailla.

puistossa







"mä en oo mitenkään erityisen likainen!"

odotettu lähetys


korttelin ympäri auton lavalla

se vaan nukkuu, ja nukkuu, ja nukkuu...

prinsessan aamiainen rannalla



kahdeksan äitiä ja parikymmentä lasta

M ei osannut olla näin isossa ryhmässä


tytöt




omasta pihasta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...