Siirry pääsisältöön

sitten on taas torstai

Perjantaina ostarille ja leikkimään ja leffaan, lauantaina retki suureen cityyn, sunnuntaina lentomuseo, maanantaina puistopäivä, tiistaina sikakuuma ja vesisuihkupuisto, keskiviikko uimarannalla... ja sitten tulee taas torstai, työpäivä ja työputken alku. Tänään töitä, huomenna töitä - muitten juhliessa vapautta ja itsenäisyyttä - lauantaina työpäivä ja sunnuntaina työpäivä. En edes yritä soittaa ja kinuta vapaata tai varhaista kotiinpääsyä kivuliaan tietoisena siitä että me ollaan se toinen niistä suurista sairaaloista, joihin kärrätään kaikki ilotulitevammat, veneistä tippuneet, rattijuopon kolhimat, ja ne rattijuopot... Kaikkien onnettomien onnettomuuksissa vaurioituneitten lisäksi on ne umpparit, suolensa tukkineet ja sappivaivaiset. Seattlen pohjoisosista etelään viedään Harborview:n sairaalaan ja kaikki Duvallista pohjoiseen ja vuorilta länteen tulee meille. Tiedossa kiireinen putki.

Töiden rytmittäessä arkea, tulee vapaa-aikana tehtyä enemmän. Kesä ei olekaan loputon virta kauniita päiviä... on työpäiviä ja vapaapäiviä, vapaapäivänä tulee pakattua ja lähdettyä, ihan vaan siksi ettei voi mennä ihan yhtä hyvin huomennakin. Yritän siis jotenkin semitaiteellisesti sanoa että kun välillä on pakko tehdä töitä, mustaa vapaastakin ajasta nauttia vähän enemmän.

Nyt neljä päivää töitä, sit kaksi vapaata täytettynä hammaslääkäreillä, silmälääkäreillä, ystävillä ja auringolla. Kaksi päivää töitä ja loma - kuusi päivää viinimailla.

puistossa







"mä en oo mitenkään erityisen likainen!"

odotettu lähetys


korttelin ympäri auton lavalla

se vaan nukkuu, ja nukkuu, ja nukkuu...

prinsessan aamiainen rannalla



kahdeksan äitiä ja parikymmentä lasta

M ei osannut olla näin isossa ryhmässä


tytöt




omasta pihasta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...