Siirry pääsisältöön

vielä on kesää jäljellä

Vaikka kesää on vielä jäljellä viisi viikkoa, alkaa katse väistämättä suuntautua tulevaan kouluvuoteen kauppojen hyllyjen pursuillessa reppuja, kouluvaatteita ja sitä sekalaista tilpehööriuä. Ne pakolliset lyijykynät, värikynät ja liimat nyt ehtii ostamaan myöhemminkin, mutta kouluvaatteet ja reput pitää hankkia ajoissa jos mielii saada mitä haluaa. Pojilla on selvät sävelet O osti itselleen jo Spiderman repun. Batman haluaa tietysti Batman repun, se pitänee tilata netistä mutta kaupasta se poimi itselleen jo unelmien "talvitakin". Mun unelma näyttää ehkä toisenlaiselta, mutta se ilme ton pojan kasvoilla sai mut ostamaan takin... (ja se et mä en koskaan saanut.)

vuorellinen sadetakki riittää meillä talvitakiksi



Pöydällä odottaa taas kerran äänestyslippu. L täytti jo omansa, mun pitäis ryhdistäytyä ja ryhtyä ruksimaan... kenet haluaisin kongressiin, entä sheriffiksi? Haluanko Pedron? En ole ehtinyt miettimään... sen sijaan mietin uimarannalle pakkaamista, tulee kuuma päivä. Huomenna alkaa lasten raamattuleiri ja koska noitten kolmen äiti on siellä töissä, pitää kirkolla olla jo kukonlaulun aikaan.



Eilen listattiin mitä vielä halutaan tehdä tänä kesänä... käydä eläinpuistossa, ajaa polkupyörällä panimoon, mennä maailmanpyörään, pelata minigolfia, seinäkiipeillä, uida ja puistoilla. Paljon me ollaan jo tehtykin.

loikoiltu

nostettu ekat porkkanat

kiivetty korkealle

poimittu eka kurkku

Jaakko heitti kylmän kiven...

hypitty trampoliinilla

istuttu nuotiolla

testattu traktoria

ajettu paloautolla

poljettu polkuautoa

oltu hämähäkkejä





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...